Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Juntta (Iitti)

Kalle Kustaa Sinisalo (KS), s. 6.5.1880 Iitin Sääskjärven kylässä.

Haastattelu tehty 15.8.1964 Iitin kirkonkylän vanhainkodissa, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 3537: 2

Kertoja on ollut junttatöissä satamassa. Kuusi miestä veti junttaa ja yksi toimi lukkarina. Lukkari lauloi tahdittaakseen työntekoa, ja laulut olivat usein hävyttömiä.

Murrenäyte

KS: Ja siit olin, ku se, rautatiältä erosin niin siit miä olin siäl Valkonniämmes, jos sellaist paikkaa oletten kuullu. Valkonni-. Siäl ol suur satama. Siäl lastataa. Ja sih aikaah niim miä olij juntas. Et siäl ol kuus miästä vetämäs aina sit junttaa. Seittemäs ol lukkarina, joka laulo aina. Nii. Se tyä ei käyny ilmal laulamata. Nii.

MP: Mitäs se lukkar pit tehlä?

KS: No laulaa aina. Niin kun ol sellain, ei niit joka miäs kyenkä, eikä yhtä lauluu saannu aina laulaa. Nii ja siit ku se, laulul lopetti niin se, sano että, ”heijjari ol raskas huilataam me jo”. Sillon se seiso. Nii. Juu. Kaikisham miä, kaikelaisis töissä olen ollut, niit markkoi ettinny.

MP: Mitäs laului se lukkar laulo?

KS: No kaikellaisii se laulo viäl semmossiikii laului ettei niit oikei viitti laulaakkaa. Nii vähä semmosii siveettömii laului. Siin kerran kuv velettih, siih tul sellast, herrasväkee siit sih sillallek kun, ne kattel ku myö juntattih. Se ol koko iso se heijar mitä veletti aina ylös korkiale ja sit ku se putos niin se, juntattih semmosii hirsii päätättäi niit vaan, sinne mä-, meree. Ja niilem päället tul tehtäväks sit möljää aina, sit laivasiltaa. Nii. Niin se lukkar tälläs vissihi, sopimattomal lauluj ja, niihän se tais ollakki, em miä muistan niit laului ni. Ne men inssenyörillep puhuu että: ”Mitä vasten se laul-, se lukkar laulaa siveettömii laului”. Niin inssenyär sano sille että: ”Täytyy laulaa ettei yhtä lauluu ei saal laulaa että uusii täytyy aina keksiä”. Niin. ”Ja joka ei viittik kuulella niil lähtekääm poi-, lähtekääm pois”. Nii. Niin noin, kaikkiihan niit on tässä maailmassa ollu. Mut, se ol kylläkiir raskast tyätä käsillej ja mutta, saihan siinä vähä paremmam palakan.

MP: Kyllä työ jonku niistä lauluist muistattev viäl.

KS: ((Naurahtaa)) Ei.

MP: Ei se olis niin nuukaa vaikka se olis vähä hävytöinkin.

KS: Ee em miä nyt oikein, ei mil luontom anna oikein, sellasii laulella. Miä olen nii huanoks tul… Jos olis niin ku enne ni miähäl laulasim melkee ne kaikki laulut. Miä olen ne unehluttannuk kaikki pois miälestäin semmosset siveettömät. Nii.

MP: Olhan niit muitakii laului, mitä siin laulettih?

KS: No nii. Nihän siin nyk kyl ol mut miä en niit, jos miä sanan kaks muistan niin. Niit ei oikeim maksa nii lyhkäsii, ne täytys laulaak koko laulu siit, se junttalaulu.

MP: Se työ kävi sit sen tahlis ain?

KS: No se käy tahlis, ei se muuten käynykkää. Ne olis velelly eri ajoil joka miäs sit, siit narust. Joka miähel oli eri naru. Nii.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.

Selityksiä

heijari = tukki tai muu raskas esine, jolla miesvoimin iskettiin paaluja maahan

möljä = laituri