Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Hiltunen (Kuusankoski)

Martti Mäkelä (MM), s. 14.2.1887 Iitin Keltissä.

Haastattelu on tehty 9.6.1964 Kuusankoskella, Keltin Metsä-Mäkelässä. Haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 3460: 2.

Puhutaan erikoisesta miehestä ja hänen edesottamuksistaan.

Murrenäyte

MP: Olkos täs kyläs mitää erikoist taloo?

MM: No olhan täs ja ennen, Hiltunen nimeltäh nin sehän ol sellai maankuulu, nist, niist niist edesottamuksistah. Ol, koskiriirat, sii aikah kum minä nuor olin. Ja sit sit, sit saatih selväks että me päästih sittev voitollej ja, ja noin. Kun niit koskih, rahoi siit, jaettih nin, nää yhtiönherrat olis, olis noin, myöntännys siit, ilmaset sähköt ja, hankkineht sähkömoottorit, näillet taloille ja, sit sellaset mut, mut se Hiltunen ni se ol, luja mies ni sano että, kun ”rahaa on niin sil saap mitä vaan” ei, ei se tarvinnu, sähköi eikä muuta. ”Raha se o hyvä kun…” Nyt ne o, nyt ne om, ehtiny mennä moneh kertah ne, koskirahat ja, saavat maksaas sähköist aina vaan että.

Sit, siit se kehu että laittavat navetanki semmoi että peilillasist seinätkih laittah mut, mut noi, ei se kerinnys sentäh. Semmosem maakuopan se sit laitto missä se lehmii pit. Ei se, ei se oikee, ehtinny varustaa sit, navettaakah kun, rahat tais jo loppua siit ettei sit oikeen.

MP: Olkos näis muissa talois ilmaset sähköt sit?

MM: Ei, ei ol, ei ol ilmaseks. Ne men, ne men kaikki siitä ku ei ne, kun ei ne suostunnuh ottamah ne. Niit ol toisiiki isäntii siit jotka yhtyvät sih vissih että. Että noin kun, että rahaa vaan.

MP: Olkos se Hiltuin muuten sit erikoin mies?

MM: No olhan se vähän sellane. Kun se, gun sen mettäähkii men. Sen ol mettäpalsta tuol Eskolan talon takaa ja se, nii sit se poikkes sih taloh ni, naisten kans vähä jutteleh ja vis-, sit häviskih päivä nii että se, pyörskih siit takasin ei se mettää ehtinykkää. Kylhän sil niit, vähän erityisii, otteit oli.

MP: Olkos se jostain tuolt Savost päin ku sil ol sellain nimi?

MM: Ei kyl se näit, näit oikein, Keltin kasvattii oli että. Mut se, siin oli, Kallioisten taloh joutu puuskaks siittes se. Ne sit tuppas vähän kiusaah siit että, nii se sano että, ”puuska mie olem mut niekka pois”.  Sitte puusniakkaa ei suvannu.

MP: Nii siit oli, isäntä kuollu siint talost?

MM: Isäntä kuoli nii. Emäntä, emäntä jäi ja sil ol sitten, kaks tytärt ja poika nyt siint vanhast isännäst ja, niin. Siithän se tuppas niit, tyttärii paimenteleh vähän, liiemmäkki, sit ku ne tu-, isännäks tul sih nin.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.

Selityksiä

puuska = leskivaimon uusi mies, kotivävy
puusniekka = leskiemännän vihkimätön mies