Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Hevoskyytipaikat (Anjala)

Roopert Knuuttila (RK), s. 29.11.1885 Anjalan Ummeljoella.

Haastattelu tehty 23.8.1964 Anjalan Kurensuon Knuuttilassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 3546: 3

Puhutaan hevoskyytipaikoista ja hollikyyditysjärjestelmästä.

Murrenäyte

MP: Olikos sellaist paikkaa mis ois ollu hevosii oikei varttumas et ois taas viäty sitte seuraavah paikkah?

RK: Ei tääl kyläs ol sellaist ollu mut kyl niit ennen ol, ol ollu sellaisiikii ja miekin nyt muistav vähäsen viäl kun Anjalas ol se keskevaripaikka viäl. Se ol Pukin talo siäl Kymer rannas mistä ennem men lauttakin ylitte Inkeroistem puolelle ihlan siint talon sivutte. Niin siin_ol mim muistohoo nyt viäl viimiseks sellaim paikka että missä, viätih siit jos siit tul joku sellaitiin, joka tarvi hevoist niin siit talost sai hevosen aina ja kyylin siit taas mihkä se menos ol. Mut tääl ol ennen ollu Vilppulas niit sellasii kyytipaikkoi ja ol tääl Anjalam puolelkin Korhosel ollu jo ennem mut mie em muista niit enää.

MP: Missä se Korhosen talo on?

RK: Korhosen talo om Muhniämel Korhosejjojen rannal viäl tänäh päiväm mut ei siin ol enää niit, rakennuksii mitkä siin keskevarin aikan ol nyt, asuirrakennuksii. Siin ol kaks asuirrakennustkin toinen ol ihlan maantiev vieres että, että kun tul noi rapuist alas niin ol koht valtion maantiällä ettei päässy omalle maallehkaan niin kun sanoovat että ”kun tulee rapuist alas nim pääsee omalle maalleh eles,” mut siin talos ei päässy. Että se ol nii läheel se maantiä jo sit porrast siin että, että sit ol siit ihlan siim melkein maantiällä että olisko siin ollu meetrii kahta välii ku rapust alas tul. Mut sekin talo siint on nyt jo hävenny pois kun se on tullu vanhaks jo ja niil on uus, uus talo sil talol tehty nyt sinne toiselle pualelle maantiätä taas.

MP: Olko siin keskevaris omat hevoset vai?

RK: No omil hevosil nää Pukin ainakin ajovat enne, mitä mie niit muistan ettei siiv vierahii hevosii enään ollu. Mut tääl Korialhaan ne ol ennej ja Vilppulan kyläs siin Simolan talos niin isäkin puhu siäl monta päivää jo viättäneheh ja ne sano niit hollihevosiks siit, että ne varttuvat sit kyytii siin. Mut sit em mie tielä olks ne kaks kertaa vuoles vai mitä siäl että ne ol noiv viikom päivät, se miäs ja hevoin talossa. Nys siit ja siit toiset aina että ne vahtuvat vuaroo.

MP: Vähä niin ku veroo sitte.

RK: Niin se ol niin kun sellaist veron tapaist mut että ne sai, saivat makson nyt siint kyylistäs sentäh ettei ne ilman tarvinn_olla siit, siel jos sit kyytii sattu mut jos ei sattunu kyytii niin ne sai sen, päiväm makaa siin talos sinähkin ettei sielt siit, saannu mitää jos ei kyytii tullu.

MP: Olko siel usiampii miähii ja hevosii sitte?

RK: Sit välii mie en nyt tiälä kuinka monta niit siäl yhtä aikaa ol mut ol niit siäl, ehkä kolme neljä aina kerraltah niit, kylän miähiikii varttumas niik kyytii. Siih aikah nyt viäl enäämmev vissihkin ol kun Korialle tul jo tää Piatarin rautatie joka Helsingist Piatarih ennem men. Niin siit siint Korian asemalt aina tul herroi sentäh ja ne ol siit kyytiiv ajaa taas tänne maakyliih, siint pois kun ei muita kulkuneuvoi ollu.

MP: Ai täält Ummeljoelta saakka joutu käymää siel hollis.

RK: Ummeljoeset joutu käymääh siäl nii, hollis. Ja ol ne ennen tääl Korhosel ja käyny että siin ol ollu ja sellaim paikka että siin käy jo vierahiiki hevosii siit mut, ei Pukil enään ollu sellaist paikkaa mitä mie muistan.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.