Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Harjaäijät (Sippola)

Vilhelm Rämä (VR), s. 1.6.1886 Sippolassa.

Haastattelu tehty 31.7.1961 Sippolassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 807: 1

Nämä tarinat harjaäijistä on litteroituna Matti Punttilan julkaisemassa Anjalankosken murrekirjassa (SKS 1988), s. 77–78.

Vilhelm Rämä kertoo harjaäijistä, kulkukauppiaista. Kauppiaiden tavarat olivat luvatonta tavaraa, ja vallesmanni rankaisi jos kauppiaat jäivät kiinni. Kesä-Jussi-niminen kulkukauppias joutui käräjille, kun ilmoitti karhusta löytöpalkkion toivossa. Toinen kauppias oli yötä talossa ja sai yöllä nukkuessaan niskaansa kattopalkissa kiipeilleen kissan ja maitopytyn.

Murrenäyte

VR: Ja siit kävi kerran sil viisii, niin kun ennen ol noit, se ol, sanottii laukkuryksi-, ryssiks elikkä harjaäijiihä ne täl paikal ol nimeltää. Se ol, ne ol sellasii… niil ol sellaist kontrapankkitavaraa (= salakuljetustavaraa) että se ol luvatoint ja nää nimis-, nää nää, viranomaset ja, vallesmannihaa se siihin aikaan ol aika ankara, ne otti kontim pois. Mut tuat, kyl ne sentä jatko sit.

Ja siit ol yks, sanottii Kesä-Jussiks ja se ol, ei nää toiset ol ne ol vaan talvel, ja siit ne men siin kotimaallee kesäks. Mut siit sanottii Kesä-Jussiks se ol, tääl kesälläkii. Mut sillä kävi talvel siit se, men täält, Enäjärvelt Saverolle ja siält sattukkii sil viis, hangenaika, hankii myäle ja, ja Kuappalaj ja, Kutiv välil putoskii karhum pesää ja se ol siit, siin olis se joutu sen, siiv vähä sellase kiusauksee. Se, siint olis saanu sellaset hyvät löytöpalkat siint pesä-, karhumpesäst mut tuat, sit taas olis se, se kontti ol vaaras, se olis taas menny se kontti jos sit olis ruvennu nimismiähelt sit, löytöpalkkioo mut se sen takii se men käräjäasiaks ja tul käräjäjutuks ja. Se käräjäs siit kävi sil viisii että se ei, sentä siit mennykkää vaikka se käräjit, käräjis ol esil mut se ei mennykkää niin se sai, huutosakon siit kun ei se menny vastaamaa. Siit men kontti sekä siit, ja siit se ol sanonnu että ”Suamel laki paskat laki. Kun käyp käräjää niin sakotetaa, ja kun ei käy käräjää niin taas sakotetaa.”. Ku se sai huutosako ((naurahtaa)).

MP: Eikös täällä ollu muitakin semmosia laukkuryssiä?

VR: Ool niithää ol joka… Niil ol ain oma piiriins. Täs meillähää niil ol ja ain sellain yäpaikka. Sellasii. Niil ol ens sellai loota niil, eikä niil muuta paljo ollukkaa semmosellaist piänempää rihkamaa, eikhän, nappii ja neppii ja neuloi ja nau-, naskalii ja sellaist mut. Siit niille rupes tullee jo että niil ol vaatetta hyvä myysky, seläs ja. Mut se ol yhtä vaarallinen, kyl ne nimismiähet pois sen otti elikkä vallesmannikshaa sit sihen aikaa nimitettii. Sippulan, Ruuhveltti kuulemma olikii oikein ankara. Niil ol sellaist sit sanottii kontrapankkitavaraa sellaist luvatoint ettei, siit sit ei ollu mitää tullaamatoint, Piatarista tuatu, tulles.

MP: Mikä se myysky oli?

VR: No se ol se sellain ((naurahtaa)), suurest vaatteest tehty sellain se ja siit ol niit kangaspakkoi ja se ol seläs se. Paljo sit tavaraa siäl ol siit ehkä ol, mut enemmäst päästä vaa-, sellaist vaatetta, kangast, ettei siin ollu mitää, valmist vaatetta. Olhaa niil siit jo viimiselt rupes olee, housui ja sellaistakii. Sithää ne häves täs, kapinaj jälest, ehää niit enää näkyn.

MP: Miten näihin yleensä suhtauduttii?

VR: No ei niillä tääl mailla mitää, jotka sellasii rehellisii, ei ne mitää, ei niil mitää sellasii et niit, kukaa vihas. Mielelläähä ne otti, otti yäks. Ja niillekkii, jos mie täs nys sit kerron, kun ne, yhles paikas, ei meillä tapahtunnu, se ol jossai muual päin.

Kun ennev vanhaa ol sil viisii et ne, rakennukset et ol keskihirs sellai hirmum paksu hirs sellaiv vestetty ja sit, seinäv viäres toinen, ja oven suussa kol-, kolme hirttä sanottii, se ol keskihirs siit. Ja siit se ol siäl, siit ol pöytä siäl, ja harjaäijälle laitettii sim pöylän taa penkille tuat, makootila yäks, yäks ja. Siit tuat siil ol siih, ennev vanhaa sil viisii että kun ei ol separaattii eikä muuta niin ne pam maitupyttyi sinne, seinäv viärelle sin hirrem päälle, happanemaa siit ja, kun tul tarpeeks hapant siit otettii kermat ja, kirnuttii.

Et kävi sil viisii sit kun se harjaäijä, harjaäijälle laitettii tila sihim penkille niin, pääs kissa tupaa ja tuat, se men kissa hyppäs pöylälle ja tuat siit, siint tek hyppäyksel sin orrelle ja, pytyl lailal. Se pytty tulikii harjaäijän silmil. See kun ol kironnu venääks ja, ”Hospoti pomeluijaa” huutan ((nauraa)), nii häläs huut. Ehä sille sen hullumpaa mut että kylhä se, piimä tul sem ((nauraa)) päälle. Että niit käy, kävi niillekii kaikellaisii tempauksii.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.

Litteroinnissa on mukana muutamia lauseita enemmän kuin Punttilan murrekirjassa. Merkinnässä on vähäisiä eroavaisuuksia Punttilan litterointiin verrattuna, esimerkiksi välimerkkien käytössä.