Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Hamina (Vehkalahti)

Miina Pekkanen (MP), s. 22.8.1879 Vehkalahti, Poitsila, Hillo.

Haastattelu on tehty 1.6.1961 Vehkalahden kunnalliskodissa,
haastattelijana Pekka Lehtimäki (PL).

Signum: 678: 3

Puhutaan Haminan sahoista ja markkinoista sekä vuoden 1887 suurpalosta.

Murrenäyte

PL: Ja mettii oli ennen enemmän kun nykyää?

MP: Niin oli. Sankat mettät. Niin. Suurii tukkipuita ja. Ja tuli sit… Sahoi oli tääl useampii sahoi Ristniämen saha, Tervasaaren saha. Ja siit oli tää, tämä, nyt tää on hiljattain tullu tämä Summan tehtas joka ja puita paljo. Mut siäl oj ja yks, – – mitä se, Haminan kaupunginsaha joka ja sahaa lautoi tual, siel Summan teht- siäl, Summan siel mererrannas jossaa. Niin.

PL: No tuolla Haminassa piretää, pidetään syksysin semmosia markkinoita?

MP: Juu. Ne on…

PL: Onko niitä jo kauan piretty?

MP: Oon nii ainakii nii kauan ku minä muistan. Minä muistan kun Hamina palokii mut en muista vuaslukuu.

PL: No kertokaas.

MP: Kun oli suurpalo, kun oli suurpalo Haminas. Kun se palo pal- paljo silloon palo Hamina. Mut minä em muista vuaslukuu, mikä vuas se oli mut… Ihan hyvim minä muistan kun, kovas, tääl kävit ja kovat tulet, liäkit täält päin, kum mie olin tual päin on se Hillo. Nii. Ja se siit piti jonkuu, joku tallist syt- syttyy jonkuu tupakast, kun oli hevosii korjaamas. Nii. Mut kyl minä muistan sen, muistan sen näyn, sen suur palo kun se palo oikein tää Hamina. Se palo silloom pahaks oikee. Paljo rakennuksii palo. Ehän silloon olis niit mitä, palokuntii elikkä mitää ruiskui, millä ne olis sammuttannu sitä. Mut paljoha se nyt or rakennettukkii jo siit uutta.

PL: No kävittekö te niillä Haminam markkinoilla?

MP: Kävin, minä ((nauraa)). Pitihä niil markkinoil käymää ain.

PL: No minkämoista kauppaa siel pirettii?

MP: No siel oli kaikellaista. Siäl oli ruokatavaraa, siäl oli vaatetavaraa villaa, ja kaikellaista. Kalaa − kaikkii oli, rekii ja kelkkoi ja, sellaisii. Kaikkii oli kaupan. Mm. Mistäs ne ihmiset rahaa sai täytyhän sit, kauppaa tehrä.

PL: Kuinkas kaua ne kesti?

MP: No kestihä… Enst oli markkina-aatto. Se oli jo kauppapäivä. Siit oli markkinapäivä. Ja siit ol viäl se markkina… -tä kolme päivää ne piti niit markkinoi. Kolmen päivän. Mm. Se ol nyt siit jo vähä. A sit ne meni talpaa, halpaa tavaraa ostaa sillon kolmantem päivän siit. ((nauraa)) Että siit muka sai halvemmal.

PL: No sinne kokoontu paljo väkeä.

MP: Siel oli paljov väkii. Ja siäl oli mustalaista ja siäl oli kaikkii siit. Niit tuli kaukaant. Toi ihminej joka meil, on tuas minun huoneessain niin, niin, se oj ja niin kaukaant − min en ny muista mistä pitäjäst se on − nii se ja, siit on nyt puhunu siit kun hän tuli tänne ja, se oli markkinamiäs joka hänelle siit hommas sen paikankii tänne, Vehkalaht-, elikkä tuanne Ve-, no Vehkalahtii se on sekii Pietsaaren saaree. Mm. Pietsaaren saaree siit.

PL: No oltiinko sielä Haminas sitte yötä sillon?

MP: No ei likimatkast oltii − olihan siel pitkämatkaset yätä. Kun tuli Lappeenrannast ja, ja ja silviisii, niit oli kaukaant, Mikkelist astikkakii niit oli. Niin olihan täytyhän niiden yötä olla. Ehä ne tuat, voinu… Mitäs, jos kävi huanost silloo markkina-aatton, oli kakskii yötä et täyty olla. Nii. Ehä sit. Eihä ne nyt omanpaikkaset −  kotiihaa ne illal tulivat siält. Nuaret sekä vanhat.

PL: Myytinkös siellä eläimiä?

MP: Juu myötii. Hevosii ja lehmii ja kaikkii, lampahii ja. Minäkii osti jo lampahii, lampahan tuotin Haminan markkinoilt kerran, ainakii yks kerta jos en usiammast. Kun ei, muuta elävää voinu pitää mut lammast pilin että sai villoi. Mistäs sit sai lankaa ja, sukkaa jalkaa ja. Vaikkei mul ny paljo väkii ollu mut, sen tähden.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.