Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Kymenlaakson murretta

Itä- ja länsimurteiden raja kulkee Kymenlaakson halki:

Länsimurteita edustavat Iitin, Jaalan, Valkealan, Anjalan, Elimäen, Sippolan, Vehkalahden, Kymin, Haapasaaren ja Pyhtään murteet.

Itämurteita edustavat Miehikkälän, Virolahden, Suursaaren, Tytärsaaren ja Lavansaaren murteet (vanhan pitäjäjaon mukaan).

Kymijoki Ruotsin ja Venäjän rajana

Ennev Venäjän, tai Venäjän solan aikan ja Ruottin
kun tääl ol Ruottin kuningas yätä Paljakan mäjel.
Ja kun seh hevoi väsy Tillolan kankahil
kun se jäi kattomah solaj juoksuu,
ja pääs Paljakkaa
ja sit hevoi uupu.
Sit se täyty olla yötä.
Sit ne anto uuleh hevosen.
Ja siit Paljakan kylä pääs rälssiks
sit kun ne sai seh hevosen.
 

Katkelma on Jaalan murteella kerrottu tarina vuoden 1790 taistelusta, jossa Kustaa III yritti valloittaa Venäjältä takaisin Kymijoen itäpuolista aluetta. Samana vuonna solmittu Värälän rauha ei tuonut rajamuutoksia, vaan Kymijoki pysyi Ruotsin ja Venäjän rajana 1743–1809. 

Idän ja lännen kohtauspaikka

Kymenlaakso on monella tavalla idän ja lännen kohtauspaikka. Kymijoen molemmin puolin puhutaan kaakkoishämäläistä murretta, jossa hämäläiseen murteeseen on sekoittunut lounaismurteisia ja karjalaisia piirteitä.

Murteen laaja-alainen läntisyys on astevaihteluton tt : tt (esim. Ruottin, kattomah) suomen yleiskielen ts : ts  paikalla. Pelkästään hämäläinen piirre on  t:n heikkoasteinen vastine l yleiskielen d:n asemesta (solan = sodan, uulen = uuden).

Kymenlaakson murteessa sanat lyhenevät joissakin tapauksissa. Laaja-alainen itäinen piirre on i:n loppuheitto (ol, pääs, väsy). Sen sijaan Kymenlaaksolle tyypillinen paikallissijojen loppuvokaalien a:n ja ä:n katoaminen (tääl, mäjel) on yhteinen ilmiö niin lounaismurteille kuin kaakkoismurteillekin. 

Historiallisena muistona h

Toisaalta Kymenlaaksossa esiintyy historiallisena muistona h sellaisessa asemassa, josta se on suomen yleiskielestä ja useimmista murteista jo hävinnyt (kankahil = kankailla). Tällaista jälkitavujen vokaalien välistä h:ta tavataan yhä myös eteläpohjalaisissa ja peräpohjalaisissa murteissa. Kymenlaakson murre eroaa muista h:llisista murteista siinä suhteessa, että h on jäänyt sanan viimeiseksi, kun lopputavun muut äänteet ovat hävinneet (kattomah < *kattomahan = katsomaan).

Vain kaakkoishämäläisissä murteissa esiintyy sellaisia lyhentymiä kuin punain, hevoi(n).

Ei niin laulavaa kuin hämäläismurteet

Prosodisesti Kymenlaakson murre ei ole niin laulavaa kuin läntiset hämäläismurteet. Ainakin joillakin kymenlaaksolaisilla on puheessaan staccatomainen painotus (kuva).

Jaalan näytteen käyrä

Kuva. Jaalan murteen näyte ”Ja kun seh hevoi väsy Tillolan kankahil kun se jäi kattomah solaj juoksuu, – –”. Kymenlaakson murteessa on toisinaan pontevaa painotusta, joka näkyy terävinä huippuina sävelkäyrässä. Käyrä on tehty Praat-ohjelmalla.



Kymenlaakson murretta -sivusto

Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö myönsi 2006 Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle avustuksen Kymenlaakson murreäänitteiden ja niihin liittyvien aineistojen digitointiin sekä valikoituun verkkojulkaisemiseen.

Kaikki Suomen kielen nauhoitearkiston kokoelmiin kuuluvat Kymenlaakson äänitteet digitoitiin vuonna 2007. Myöhemmin saatiin myös kaikki oheisaineistot (kuten sisällysluettelot, litteroinnit) digitaaliseen muotoon.