Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Nurmijärven murrenäyte

Etelähämäläistä Nurmijärven murretta edustaa tässä kuvaus joulunvietosta ennen joulupukkien ja joululahjojen aikaa. Näyte on jaettu kahteen osaan: alkuosassa kielenopas kertoo perinteisen sahdin valmistuksesta ja jälkiosassa muista jouluvalmisteluista.

Etelähämäläinen murre on yksi laajalti puhuttujen hämäläismurteiden alaryhmistä. Näytteessä ilmeneviä Nurmijärven murteelle ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi diftongien avartuminen (tuatii, siält), r-äänne t:n heikkoasteisena vastineena (löyrettii, meirän) ja ts-yhtymän tt:llinen edustus (läpitte). Myös loppuheittoa esiintyy (semmosest pienest tilkkasest).

Joulusahti ja muita jouluvalmisteluja

Nurmijärveläinen pitokokki Hulda Ahlstedt (1889–1975) kertoo, kuinka joulua valmisteltiin 1900-luvun alussa, kun kaikki piti tehdä itse. Nauhoitus on tehty Palojoen Ojakkalassa 28.8.1969. Haastattelijoina ovat Terho Itkonen ja Pirjo Itkonen.

Haastattelusta on osa litteroituna Terho Itkosen toimittamassa Nurmijärven murrekirjassa (SKS 1989).

Alleviivatuista murresanoista on esitetty levikkikartta sivupalstalla.

Sahti

TI: Puhuttaskos se sahrinteko ensin oikeen tarkkaan, että osattas niin kum perässä tehrä.

HA: No mikäs siinä. Se… enstee syksyl laitettii hyvät maltaat. Ja se jauhettii nees sitte ja, ja semmonen suuri tiinu tuatii sitte sisälle ja, sinne pistettii niitä maltaita. Oikee semmonen, roppakaupalla, ei niitten kans oltu nuukia. Sitte sitä ruvettii imellyttämää, semmosella ei kiahuvalla vesellä mutta sellasella poreilevalla vedellä semmosel, et sitä sanottii aina enne ”poreilevaa”. Mikä ei kiehu mutta kumminki on kuumaa ja. Ja nii se sitte… Sitä vähitellev vähitellen sinnes sitte imelytettii ja, haudottii ja siin oli kaikki sitte, siin oli peitettä päällä sitte, täkit ja fällyt ja kaikki mitä talost löyrettii että se pysy siäl umpinaisena ja, ja nii se sitte imelty ja.

Ja sitte, ku se oli saatus sitte se määrätty määrä mitä sitä ajateltii, ni sitte tuatii semmone, kuurna sitte sisää sellane, nii ku, kuinkahaan nyt oikeen sanosin että se on nii ku, paatti sanotaan. Ja sinnep pistettii sellasep puut alle, ja  niittem pääles sitte pit-, ne ensimmäisep puut olivat semmosii lovellisii, ja ne pantii poikittain sitte, sinnep pohjalles sen kuurnam pohjalle, sitte pantii semmosii vähä pidempii puita sitte pitkittäim päin taas siihen sitte, ja sitte suorei, ihan suarei rukiin olokia, et ne oli oikei semmosii aivan suarria täyty olla, ja siihe sitte oikee, semmonen sanotaan suunnillee niin ku, kakskymentä senttii piti ollan niitä, niitä rukiin olokia siinä niittem puittem päälä, sitte pistettii viälä katajanoksat taas niittem päälä, ja sitte sitä ruvettii valamaan sitte sitä, sitä imellettyä, sahlin alkua siält sitte siält tiinusta siihe.

Ja sitte, tappi auki sitte ja siihen oli sit saavi oli siinä alla ja, sit se aivan kirkkaana tuli siält sitte ku se kaiken sem, läpitte oli valunnu ni siält se aivan kirkkaana tuli sit ja, sit se viäl kuumennettii taas uudestaa sit täs uudes parassa ja, sitte se jähdytettii ja, sit sitä ruvettii hiljalleen sittä, käyttämää.

Mutta siihem piti niim pieni einep pistää sitä hiivaa, se alettii semmosest pienest tilkkasest ihan, ja sitte, piänel. Ja sil viisi sitä sitä sitte siinä vähitelle ja vähitelle. Kattokaa ku se oli niin voimakast. Niin jos se olis päässyk kovaa vauhtii ni se olis mennyt talon ovest ulos. Ei se olis pysyny enää missää. Mutta ku se niin hiljaa alettii siältä sittej ja…

Ku mä olin talouskoulussaki ni, kyllä miä olim mestari siin asias sitte taas. Ku se tuli tehtäväks nin, kyl opettaja pyysi että jos minä tulisi, se ei ollum minul listallani, mut opettaja sano sitte että eikös, minä vois tullas sit tähä, siihem mukaa, ja mä sano ”juu iham mielellänihäm mie tulen siihe”.

Juu ja, sitte ko se saatii, nii sit se pantii semmoseen tynnyrii ja, sit se tynnöri suljettiin niin, että siält ei tullut tippaaka ulos vaikka tappi avettii ni siält ei tullut tippaaka ulos. Se täyty reikä, aina naulalla pistäär reikä siihen semmoseem piäneen. Että sinnep pääsi -- ni sit vasta se päästi ulos siält.  Ja siält sitä sitte otetti ja juatii.

PI: Eiks sitä olluv vähä niin ku useemman sorttist?

HA: No tuala, sanotaan että, että niin ku Hämees ni sihel laitetaa, toisellaist ihan, että se ot tämmöst ku tää Nurmijärvellä laitettu. Mutta ku tähän oli tottunnu, lapsest asti nim miä tykkäsi että tää oli paljo parempaa ku se tual, Hämees laitettu. Kyl miä sitäki olen saanu. Mut em miä, olettanu et se oli ollenkaa nii hyvä ku tää meirän, nurmijärveläinen.

Kaksi kaljatynnyriä (Nurmo v. 1940). Kuva: Aulis Ojajärvi. Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.
Sahti säilöttiin tynnyreihin. Kuva: Aulis Ojajärvi. Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.

Muita jouluvalmisteluja

TI: Jos välillä juteltas vähän niistä, muista jouluvvalmistuksista kun sanoitte että jo viikkoi enner ruvettii valmistelemaan nim mitä kaikkee siinä tuli tehtäväks?

HA: No se oli… Ku se oli niin suuritöist. Eihän siin niim paljo sitten sitä, valmisteluu ollum mutta kun ne oli kaikki niin suuritöisii niin, ni siim meni sitä aikaa. Ja sitte… ja sihen aikaan oli sitte viäl valkoset, lattiakkin. Niist oli kauhee tyä siit valakosest lattiast ennen ku sen sai taas sitte puhtaaks. Nii kaikki, kaikki oli semmosta, niin ku niin suuren tyän takana kaikki sitte että.

Mutta, kyl mie sev verta muistan, että, kum miä olin sellanem pikkanen ni, tuatii sitte olkii sisään. Mutta niit ei tuatu… kylhäm me kakarat oltas tykättys siit kauheestik ku niit olkii olis tuatus sitte, siihen kuusev viäree. Mut isommat ei antanneet että, ku siit tulee roskaa ja pölyy ja kaikkii ku ov vaa jouluu siivottu, niin. Niin niin olle se sitte, että, kyl mie ainaki yhren kerra muistan että, et oli, sitte olkii tuatii sisää ja siin oli lysti sitte, piahtaroira.

PI: No laitettiinko huoneeseem mitenkääm muuten sitä jouluu paitti ne oljet?

HA: No, ei sunkaa sitä oikee erikoisestim muuta ku nyt… Tietystiv valkone pöytäliina tsitte piti välttämättä ollap pöydällä. Tse oli, se kuulu asiaan ihan välttämättä et se piti ollas sitte valkonem pöytäliina. Pöydällä, sen talom pöydällä että siin oli. Ja joulukuusi sitte kynttilöinee ja, ne kynttilät laitettii ittes sitte.

TI: Milloinkas kuusi käytii hakemas?

HA: No, siin ei ollus sunka mitää taikaa, että, kylhä se, ei sunkaa sitä nyt sihen aikaan kukaan enää jouluaattona hakenu, kyl kai se oli siij jo jouluaattopäivis, jos oli pyhä lähel jouluaattoo ni se tiätysti oli semmonem pyhätyä sitte ku hakees siältä joulukuusia. Ja, joulukuusenha löytää kaikki parhain ku sen syksyl kattoo valamiiks.

PI: Ihanko se oli teitil lapsuuresta saakka se kuusi jo mukana?

HA: Juu-u, kyllä. Niin kauan ku mä muistan nin, niin kyllä kuusi oli aina ja, ja tiätystik ku lapsii oli ni, eihän se joulu olis mikään ollu jo ei sitä kuusta olis ollu. Ja ku siin oli kynttilät eihän sii oikeastaa sitte mitää muuta tarvinukka olla, jotaki rinkuloi siäl sitte oli vähä ja, jotaki koristust tiätysti, lapset sinnep pistivät mutta, ei se nyt, ei sitä sil viisi koristettu ku nykyää hopealankoi ja kaikennäkösil mutta,  se oli enempi vaa että vihree, vihree kuusi ja kynttilät.

TI: Muisteltaskos nyt sitä jouluaaton ohjelmaa sitten ihan noin nin ku, aamuhämäristä alkaen ehtooseen asti.

HA: Nii. No aamuhämäris, sauna piti mennäl lämmittämään sillä, jouluaattona, jouluaattona välttämättä täyty kylpööp päiväl. Et se oli siinä, se oli siinä kahrentoist jäkeen ku meilläki mentii sitte, miähet meni enstee saunaan ja, ja sitte, jokainem meni kuka kerki että, mutta -- että pualempäivän aikoi se alettii ja, että se joulu…. Siihen aikaa ni se joulu pirettii ainaki meillä nii se pirettii semmosena, että, minull_oli jo lapsena tapana sanoos sitte, et ”tehkä ny”, miähillekki että ”tehkä nyk kaikki tyät niin ette tarttej jouluaattona tehrä”. Ku mä tykkäsi että, se jouluaatto, kun ei sitä jouluu voi, pirentääs siält toisest päästä ku se täytyy pirentääs siält etupäästä jos meinaa jouluu pitää ni, se täytyy siit etupäästä pirentää. Et ei siält takaant enää voi mitää pitää, se menee menojaan.

TI: No annettiinkos niitä joululahjoi?

HA: Ei sihen  aikaan. Ei sihen aikaav viäl käytetty joulahjoi, kyl se on semmosta…

Pait mitä kauppiaat anto mutta ei, ei talois, ei se ollu viäl sillon, muatis että antaa, mitää joululahjoi kelleen.

TI: Millonkas se tuli muotiin?

HA: No se on ny vasta myöhemmällä ajalla, nii, ehkä tän yhreksännentoist vuasisaran aikana. Että ei sitä ennemmin, em mie ainaka, lapsena ollenkaa, ei ei oikeastaaj joululahjast puhuttuka muuta ku, se oli vaan, juttu että mitä kauppiaalt sai joululahjaa, et se oli ainova joululahja mitä, mistä puhuttii mutta, ei sitä noin, ei ainaka meillä koskaa puhuttu noi joululahjoist mitään eikä niitä…

TI: Olikos mitään pukin sorttista siihen aikaan?

HA: No ei.