Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Lapuan murrenäyte

Lapua on kaupunki Etelä-Pohjanmaalla, joka on perinteisesti ollut varsin yhtenäistä ja selvärajaista murrealuetta. Murteen tyypilliset piirteet ovat säilyneet nuortenkin puheessa. Murrepiirteet ilmenevät varsinkin silloin, kun halutaan korostaa eteläpohjalaista identiteettiä (oon Lapualta kotoosi).

Lapuan näyte ”Oikiat kynttilät kuuses” on esimerkki nykyisin puhutusta murteesta. Siinä ilmeneviä murrepiirteitä on listattu alla.

– Yleiskielen d vaihtelee murteellisen r:n kanssa, esim. lährin opiskelemaa mutta: viihdytää.

– Diftongit uo, , ie ovat avartuneet, esim. syämine, joulumuarina.

– Diftongit, jotka muualla loppuvat i:hin, esiintyvät pitkävokaalisina, esim. sukulaasis, hauroolla.

– Vokaalienvälinen h on säilynyt jälkitavuissa, esim. mentihin saunahan. Kuitenkin, jos sanassa on švaa- eli välivokaali, jälkitavujen vokaalienvälinen h helposti katoaa, esim. lähärettii hauroolle, mutta: tultihi hauroolta.

– Inessiivin loppuheitto on hyvin elinvoimainen eteläpohjalaisuus, esim. sukulaasis, kirkos.

Oikiat kynttilät kuuses

Nuori opettaja Heli Yliselä kertoo lapsuutensa joulunvietosta Lapualla. Haastattelijana on Yliselän lanko Antti Yliselä. Haastattelu on tehty jouluaattona 2005.

 – No niin. Eli tänään on kahdeskymmenes neljäs päivä joulukuuta, jouluaatto. Me istutaan Kuarteneella Etelä-Pohjammaalla ja, tässä mu edessäni on Heli. Kerrotko ittestäs Heli ensin.

– Elikkä mä oon kakskytneljävuotias, oon täl hetkellä tamperelainen ja, tuata oon Lapualta kotoosi, ja asuin Lapualla kahreksantoistavuatiaaksi asti, Kävin lukioj ja sittel lährin opiskelemaa yliopistoon Raumallej ja, opiskelin sielä luakanopettajaksi ja, nyt sitten oon naimisis ja, asun Tampereella ja, käyn Lempääläs töis ja, oon täl hetkellä kuurennel luokan opettaja ja, asutaan siellä ja ollaa ja viihdytää.

– Nyt joulunaikoihin, mä ajattelin et mä voisin kysyäs sulta, mitenkä Lapualla vietettihin, sun lapsuures jouluja.

– No, aina siihen on tietenkik kuulunus syäminen, ja sitte olhan käyty sukulaasis ja, kirkos ja hauroolla ja, ja ja, vietetty paljo aikaa perheen kans. Se on niin ku se, ydijjuttu ollu aina ja totta kais siihen nyk kuuluu, pukki ja lahjat ja kaikki nää muukkim mutta tuota, kyllä se o ollu enemmän sellanem perhejjuhla niin ku soon nykki. Totta kai – se ov vaa ehkä vähä muuttunu. Ettei stä pukkia ny enää niin kovaa oroteta hh, mutta tuata, et nautitaan enemmäv vaan stä seurasta. Ja ja, kirkko kuulu hirveen olennaisena osana et ain ollaan käyty, joko aattohartaudes tai joulukirkos tai jossaki ja...

– Osaisitko sä antaas sellaasen kunnon kuvauksen heti aamusta iltaan lähtien, tunti tunnilta, mitä tehtiin perinteisenä jouluaattona?

– No, joo. Ennem meill_oli aina niin_että tuota, herättihin aamulla ja mentihin saunahan - saunan tuaksu oli heti aamulla ku heräs niin, ihanastiv vastas ja... Sittet tuata saunaj jälkehen syätihi riisipuuro, ja sittel lähärettii hauroollej ja, stek ku tultihi hauroolta nin käytihim matkalla äitin siskol luana. Ja sitte, joulurauhaj julistus kuunneltihi joko sielä siskol luona taik kotona. Se oli aina vakio ja, sittek kotona syätihin kaikki nämä kinkut ja laatikot ja rosollit ja kaikki. Ja sitte illalla mentihi mumma ja paapal luo ja siäll_oli sitte, isäm pualelta kaikki sukulaaset, ja ja, kaikki serk-... Serkkujen kans siälä jännitettiin kovastip pukkia ja, tuata, meitä o aina hirveestil leikitetty sitte että om pitänyn näytelläj ja esitelläp pukillek kaikkia juttuja ja... Siälä  istuttiin stes suvum paris hyvim pitkäänkij ja, sittet tuota, tuli pukki ja jaettiil lahjat ja sittej juotihin sielä vielä kahavit ja sittel lähärettiin kotiaj ja, kotona oli ste vielä aina omap paketit.

 Ja sittek ku tuli vähä vanhemmaks ja m_ool laulanup paljo Lapuan nuarisokuaros, ja stet tuli tää pukkipalvelu ett_oli ittes sitte, joulumuarina tait tottuna ja kiärrettihin taloosta toisee oli sellanen kuus seittemäm paikkaa aina illas ja, sittes siälä laulettihi ja leikitettihij joitakim muita lapsia, jaettihi niittel lahjat ja...

 – Tulooko sun tuosta mielehej joitaki hyviä tarinoita, joitaki joita tapahtu?

 – No tietenkis se et oli ni hienoa nährä erillaisia jouluja. Et jossaki oli, siis eihä siitä nyt montaa vuatta niv vielä ihan siis, oikiat kynttilät. Kuuses. Joka mum miälest oli hianoo nähdäs sellanej joulu ja...

Ja ja, ainaha lapset oli hirvee innoissaa, ja sten kum mää muistan senki et vaikka me mentii ihal lähisukulaistel luo, mut kum mä olim pukeutunu, tontuksi, nii n_ei silti tunnistanu että hyvänen aika tuoshan_on tuo, Heli, vaan tuata (nem) mää menin ihan täysin tottuna sitte, niillekki että tuota...

Mut sittet tietenkis se mikä kuului, on kuulunup paljo st niin kuarom myätä on sit ollus se et ollaal laulettu, aina, jumalampalvelukses tai aattohartaudes tai jossakij ja on olluj joulukonserttia ja, kaikkia tällästä.