Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Ikaalisten murrenäyte

Ikaalisten murre on Ylä-Satakunnan murteiden alaryhmään kuuluva hämäläismurre. Hämäläismurteet ovat keskeisen maantieteellisen asemansa vuoksi säilyneet melko vanhakantaisina.

Ikaalisten murteen tyypillisiin piirteisiin kuuluu muun muassa pitkän ää:n suppeneminen pitkäksi ee:ksi, esimerkiksi metteen 'metsään'. Myös l-äänteen esiintyminen t:n heikon asteen vastineena (lählettiin, elellisenäki) on yksinomaan hämäläismurteissa esiintyvä äännepiirre.

Joulupahnoilta kirkkomatkalle

Taavetti Kuortti (1883–1968) muistelee nuoruutensa joulunviettoa Ikaalisten Kallionkielen kylässä. Nauhoitus on tehty loppiaisaattona vuonna 1960. Haastattelijana on Pekka Lehtimäki.

Alleviivatuista murresanoista on esitetty levikkikartta sivupalstalla.

– No nyt täh on juur joulu mennyn niin, jos muisteltas sitä entisajaaj jouluvviattoo.

– Niin. Joulu viätettiin sittes sitä jo valamisteltiin niin, vähä etukäteej ja…

Jouluauttona sittek kuitenkin niin, oltiin että lählettiin aikasim metteen, vaikka ei olsi, niin tarvinnukkaam mutta se oli kumminkit tapa sitte että sitä lählettiin aikasin, aikasim metteem meneej ja, ja, vaikka ei olsi…

Heiniä kumminki tuotiiv vaikka ne elellisenäki päivänäki olis saatu mutta heinänteko velettiin siks päivee että heiniä velettiij ja, ja sittep puita tuatiin että stä ajettii jo näin, tommosii hämypäiviin niin, kaks kolomek kertaa ajettiim mettäs. Ja siinä koitettiin että kuka, kuka se ol joka ensimmäitteksi meni, toh kuuleltiin, kelloja että sitä tällättiin kulkusia sitten nim paljo ku vaan oli että… Meilläki oli ennen, ennen oli, semmosia poikasia drenkinä niin oli, kun ei ollu enee, mualles sopinun nin sitte otettiin, nin ku oli niitä sitolkkia ja siinä kulukunen niin sitä kulkusta sitter reeh pulistettiin ku mentiim metteej ja… Ja kovasti ajettiin sitte että se oli, se oli semmosta hulinaa se metteem meno. Sillooj ja, ja siä… Huanoo se oli sielä mettäs sittek kyllä oli, oli kyllä mutta sielä, tapaa noulatettiiv vaan että se, käytii…

Ja sittej jo päivällä, tos, yhlen aikaaj ja siittä niin sittel lakattiin, sittel lakattiin tyähommista että, puhlistettiin kaikki reet viätiin tonnes suajiin sitt_ettei ne ollut tuola ulkona satees eikä näkyvillä ja…  Ja hevosille ja muille eläimillek kattottiin sitten niiv valmiiksi ruvaat ettei niitä tarvinnuk kovim paljo kantaaj ja, sitte alako se joulu, joulu sitte, siinä jo.

Aikasis saunaam mentiin siinä, hämys lämmitettiin niin että jo siinä neljäv viilen kuulen aikaan niin saunaam mentiij ja, sittes se alako jouluuvvietto.

Sittek ku ku saunasta tultiin ni sittep pyyttiin että, eikös tualap pahanoja ja, sitte, sitte annettiiv väliin, taikka annettiin siihen aikaan kyllä niil lupa että kyllä niitä tuolas saa menkäi hakeel lyhteitä ja… Sittek ku stä mentii hakeen niitä olokilyhteitä  ni stä kattottiin suurempaa lyhlettä ku sanottiin ettei ntä montaa lyhlettä saat tualan nin kattottiin suurempia lyhteitä sittev vaan että, että stä tuli vahvaa siihel laattiaa.

 Ja sittek ku ne tuatiin ne olokilyhteet ja levitettiin niin sitten niitä, lyätiin tonnek kattoom meneen että kuka sai ne, minä em muista että mikä sillä olis ollut tarkotuksena mutta että, joka sai siä katoh pysyyn sitten ne oljet niin se oli, se oli sittes semmonej jokim merkkimies.

 Ja sittes siinä pahanolla, maattiij ja loioteltiin sitte melekeen koko pyhät että, että ne oli, n_oli nin ku silippua, silippua step piäntä, ja tomua ja, tomua ja roskaa oli siinä laattias sitten nim paljo, nim paljo sittek kun ne poih korjattii. Mutta, mukava se oli ja sanottiin että ei joulukaa olej jos ei pahnojakaa ole.

 Juu ja jouluaamuna stem mentiin kirkkoon kyllä, aikasit tästä lählettiin kuv vaan keli oli niin sittem mentii kirkkoon, kirkkoo ja, kilipaa ajettiin ku kirkosta tultiin nin kilipaa ajettiin ni että hevoset oli näännyksis sittek ku, se oli vaan onnem poika joka sai joulun, se toi stej joulun kyleej joka elellä kerkih tulee. Ja, ajettiin ni että hevoset oli ihan, hevoset oli vahalos ku ne tal’l’iin, pantiin että ei ne mualla nin kovill_ollukkook ku jouluaamuna ku kirkosta tultii.

 – No mitenkäs tua, jouluauttona nim pilettiinkö noi ruvaat tua pöylällä koko yä?

 – Joo. Siälä oli sitte, siälä oli ku ennev vanhaan tehtiin sitä, ennev vanhaan tehtiiv varikakkoo, varikakkoo sittet tehtii jo niin eleltä, paria kolomee viikkoo ennen, ennej joulun niill_oli ne varikakot tehtynä ja, sitte ntä pilettiin tuolla jyvälaaris ettei ne kuivannu ja, sitä oli sitte nostatehkakkoo ja varikakkoo oli sittep pöylällä aina ja, silliä oli sitte että siittä sai syöläj ja, ja, ja voita ja muuta ruakaa nii se oli semmonen kuiva ruaka siinä pöyläll_että sitä saatiin yälläki syäläs sitte, sittek ku noin…

Kyllä, silloin ku jouluateria syätiin niin se syätiin oikee hyvim mutt_ei niitä siittä kaikkia korjattu muuta ku ne, ne tuarreemmat jokka keittoruoat oli niin ne korjattiim poih mutta ne, ne toiset, semmosek kuivat ruaat että siittä sai syölä yöllä ja kyllä stä syätii ja stek ku stä sahtia juatiin niin kyllä syätiin sittes sitä, kalaa ja, kalaa ja leipee ni syätiin sitte…

Ja sittej jouluaamuna ku kirkkoom mentiin ni siinä jo tällättiin syämistä sit ennemmiin semmosta, ku siinä saatiin, häpäkältä kuivaa ruakaa ni syätiin ettei ihan sinne, näläkäsualella menty ja juatiin kaljaa kansa ja annettiin stä kaljaa hevosillekki. Että neki oli virkummalla peellä. Ja hevosill_annettiin sittej, sittej jouluauttona nin tuatii ja lehmillel liion niin, noi heiniäki käytiin eri annos antamah ja hevosill_annettiin kauroja sitte, jouluauttona, noin sittej jouluyönä annettiin kauroja ja, kasteltiin sahalilla viätiin sahtikannu ja sillä kasteltiin ne kaurat sitte ja sanottiin että ”hyvee joulua nyt sitten” niin sanottiin hevosillekki. Ja ne oli oikeen nin kun ne se tiännyn ne oli nim miälihyvilläns että sen näki että, nekis sitä toivo.

Temmellystä joulupahnoilla (Hämeenkyrö v. 1933). Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.
Temmellystä joulupahnoilla (Hämeenkyrö v. 1933). Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.