Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Sian tappaminen oli kamala homma

Aini Maria Rauvola (o.s. Uusi-Uola) eli koko ikänsä Eurajoen Sydänmaan kylässä. Häntä haastatteli 1960-luvulla silloinen suomen kielen nauhoitearkiston assistentti Jaakko Yli-Paavola. Haastattelunauhoja kertyi yhteensä yli kuusi tuntia. Tämä näyte on 6.8.1963 nauhoitetusta haastattelusta.

Alleviivatuista murresanoista on esitetty levikkikartta sivupalstalla.

Oi voi kyl sillon_ol sit semmost ko määkin muistan gon, kon ei viäl lautassiakan ollu, kum puissii. Puissi lautassi! Kyl ne, sevuaks ei ne niin kamàloi ollu ne ol tommoθi, tuan kokkos-, noo kyl ne lautasen kokkossi olivas semmoθi mataloi mut ne ol puuta. Et sillon ko mää oikkem, viäl_oli semne et mää alkku muistaa rupesi nin kyl munkin kotonan semmoθθi mut, nii semmoθθi lautassi ol ja...

Ja niit_ei sit, pruukat mittä lautassi ko, toises fatis_ol vellu ja toises ol, perùni ja, siält vaa sama-, samast jokaine lusìkan kans ajoi suuhus. ei mittä lautassi tarvittu. Ja samàst toopist ryypättim piimä ei mittän klasei oll_eik... ja ei kippiäks tulttu [naurua].

Mut sit ko määki jo sit muistan ko sit lautassi ru- ol sit jo oikke lailissi ni mutt ei niitäkä sit muulost_annet ko joulun ja sillonkin ol sillal et mont kertta täyðyi kahðen henken ottas sit siihe samàl lautasel. vaik jo oliki sit lautase, joulun. mutt_ei arkkian [= arkisin ] mittän_ollu, lautassi.

Ja perùnak kuaritti sit viäl ko... Mää muistan ko mungin, kotona mu-, meijä, muv veljen tekivät semmoθθi puissi kaffelejakin et ja puulusìkoi. Niit kaffelei tehti semmoθest paremin ninko jostai semmotai semmoθest pärèst mut se et se, kyl mar se semòst sitt_ol_et se, semmost vahvemppa ol_etei se ihan tommos tavàlist pärètt_oll_et... Usseinkin niis sit parì piikki ja kolm ol niin kyl nes sendäm piðätti.

– Niit oli paha pestä.

– Pahà pest niit_ ol mut sillon kuului sitt_oikke semmonen_ohjelman_et lauantain net täyðyi pest_oikke hyväks_oikke sannan kans. Et tulìva valkoseksi.

No kyl sillo sit sevuaks joulunnaki nin kyl sillo sit totà, ko sallatiks sanòta ja, ja sit, noist juurikkoist tehti sit semmoθ laatikkò. Et ja sit silàkoi sa-, sualatti jokà syks_aika lail ja niit sit täyðytti syäðäk kans kon_ei kerra voit ja liha... Taik kyl mun kotònan liha-, sioi tapetti ja se siàn tappaminen_ol kamala homma.

Paljo väkki ol ni mont sikka ro-, tapetti vuat päällä. Ja kon_ei sit niit millä siihen_aikoihi sitt_ammutt_eik mittäm muuk ko, koht vaam puuko kurkkù. Ja ne huus ja se ol kamàla talkkota. Ei sillo viäl, oikken_ymmäret sitä et niit millä, tainnutetaankà. Ko miäsvoimi vaan kii joka kinttu ja, puukko kurkku. Ja se ol kovà äänt.

– Mihinkäs aikaan syksyllä sitä tehtii?

– No ky sitä, mont kertta sillalk ko muunkin gotònan tapettin kaksikin_et toinen tapètti sit jo siink kon kylmä ilmà rupès tulemam pyhämiesten ai- ku se o sit toine, ainaki sit jo jouluks. Ja kaks isso tiinu sitt_ol ja niihi sualatti sit sitä lihà ja...

Ja, ja sit usseingin tapètti viäl talvellakin gom paljo väkki ol ni tapetti viäl talvellaki jokù sikà ja sitte jos ol, kevästä jälil lihà ni se palvattì. Se palvatti sem malttain teon yhtyðes et täl, mungin gotònan et pantti sin, sins saunan katto sit niit, lihàn kapli sillal, killumà. Nèk kypsyi siäls sit ko malttakki. Ja se ol sit semmost ko nykyisinkin tua savùstet lihà on taik tua ja, ja vähä paremppàki. Kyl mar tep palviliha syän_olètte.

– Mitäs kaikkia siittä siasta otetaan talteen kun se teurasteta?

– No siit tehðäm makkarà ja siit tehðä syltty ja, ja sitte, tääls sanòtam pretùks semmost ko siit verès tehdðä.

– Mitäs se o?

– Se_o sitä ko, palttu, palttu sanotan kirjakiälel. Semmost ko, vert otèta ja panna siihe vet joukko ja, pannuis sillalk kypsennetä sit ko se rukkisil jauhol viäl tehðä semmoθeks, sakkiaks ja... pannuis kypsetetän – kyl se hyvä sitt_on kon_aikalais siihe saa sia rasvà tällät joukko. Kyl sem-, se oo sè sorttist kon_olet nähnyk ku nykysi nois, kaupois o semmoθθis ko on kon on niinkon oikken tommost, täämöst kauhia josa, muavii sillal_ympär_o, siin_o semmost punàst. Se o vähä samà sorttist mut... ei tua ol nii hyvä makùst – kyl täälk kaupassaki sitä usse myyðy o. Mut kyl se omàtekone ol parèmppa.

Ja sit siit tehtin kahðelaist makkarà. Semmoθθin isoihi sualiim pistetti sit semmost, verìtaikina taik semmosta sit kans ko vert ja rukkissi jauhoi tällätti – ja semmost viäläkin tehðä nykkin. Tual meiän entises paikas täsä hiljà sikà tapèttti ja määkin_oli siäls sit viäl ja tehti semmost nykki viäl talvella.

Ja piänemist sualist tehðä sit semmost makkarà kom pistetä semmoθθi kaikkì, lihàjättei mitä siit siàst sit tulè ni, niin, ja, ja kryynei keitetä ja, tehðä semmone seòtus sit ja panna niihim piänemppi sualìn. Kyl semmost, sevuaks myyðänki ja [= 'myös'], semmostaki makkarà. Ja siam pääst sit tehti semost ko sanòtti syltyksi.

– Mitäs se o?

– Se oo semmost sitt_et se o hiuka semmost hyytelö taik semmost. Et se on, kon se siam pää o semost_et se sillal miäleläs hyyty kon, ja sihen, pistetä sitä keitivet sit ja [ = 'myös'] vähä ni se ol_oikke sillal et sitä, pistettiin, määkin olem pruu-, sillal semmoθθi matàloihin astioihin et sillal sit hyyty – no se saa siit sit vaik pois tyhjenttä johonkki voippapèriim pääl ni se on_iha semmost, hyytelö. Ja siin_o sit, siin_o sitä lihà sit sitä semmost kon pääst tulè semmost vähä huanomppà.

Sikaa teurastetaan Iitissä 1920-luvulla. Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.
Sikaa teurastetaan 1920-luvulla (Iitti). Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.