Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Eurajoen murrepiirteitä

Eurajoen murre edustaa lounaismurteiden pohjoisryhmän murretta, tarkemmin sanottuna Rauman seudun murteita. Murteen vanha tunnusmerkki on ollut dentaalispirantti, jota Rauman seudulla on kuultu vielä 1900-luvun loppupuoliskollakin.

Soinnillisena dentaalispirantti on ollut niissä kohdissa, joissa kirjakielessä on d, ja se on kuulostanut suunnilleen samalta kuin englannin kielen th sanassa this. Eurajoen näytteen litteroinnissa on käytetty sanakirjoista tutun IPA-aakkoston (Inernational Phonetic Alphabet) merkintää ð, esimerkiksi kahðen. Nykyisin Rauman seudulla niin kuin muissakin lounaismurteissa ja yleisesti länsimurteissa kirjakielen d:n paikalla on r.

Soinnittomana dentaalispirantti on ollut sellaisissa kohdissa, joissa kirjakielessä on ts. Se on suunnilleen sama äänne kuin englannin kielen th sanassa thing, ja se merkitään IPA-aakkoston mukaan θ.

Eurajoen näytteessä soinniton dentaalispirantti θ esiintyy sanassa, joka vastaa kirjakielen sanaa semmoinen, vaikka sen kirjakielisessä muodossa ei olekaan ts-yhtymää. Murremuoto lienee kehittynyt seuraavaan tapaan: sen moittuise- > semmoittuse- > semmoitse- (Laukkanen 1985).

θ vaihtelee astevaihtelun mukaan umpitavun edellä heikkoasteisena yksittäiskonsonanttina (esim. semmoθest pärèst) ja avotavun edellä vahva-asteisena geminaattana (esim. semmoθθi puissi kaffelejakin). Nämä pronominaalit ovat viime vuosikymmeninä edelleen lyhentyneet sisäheiton vaikutuksesta, vaikka muutoin sisäheitto on Eurajoella väistyvä murreilmiö. Semne, tämne ja tomne (= semmoinen, tämmöinen, tuommoinen) esiintyvät tiheästi varsinkin nuorempien eurajokelaisten puheessa, vaikka murremuodot ihmne, taplu (= ihminen, tappelu) ovatkin jo harvinaisia (Kurki 1998).

Eurajoen murteessa sanat ovat lyhentyneet myös loppuheiton vaikutuksesta. Ilmiötä tavataan kaikissa eteläisen rannikon tuntumassa puhutuissa murteissa, mutta lounaismurteissa loppuheitto on laaja-alaisin. Lounaismurteissa sananloppuinen vokaali on heittynyt pois aina, lukuun ottamatta sellaisia kaksitavuisia sanoja, joiden ensi tavu on lyhyt.

Jorma Rekunen on kiinnittänyt huomiota siihen, että Rauman seudun murteissa loppuheitto usein puuttuu tauon edeltä (Rekunen 2000: VIII). Syynä saattaa olla yläsatakuntalainen intonaatio (ks. kuvio alla),  joka vahvistaa virkkeenomaisen jakson loppua. Yläsatakuntalaista intonaatiota (Yli-Luukko 2001) tavataan Pirkanmaalta Porin ja Rauman tienoille asti, mutta selkeimmin se kuuluu Tyrvään murteessa.

Eurajoki - intonaatio

Eurajoen murteessa lyhyen ensitavun jälkeinen lyhyt vokaali on venynyt puolipitkäksi, ja sitä vahvistaa vielä lounaismurteelle tyypillinen sanakorko (ks. kuvio alla), jossa lyhyen ensitavun jälkeen sävelhuippu on toisella tavulla.

Eurajoki - sanakorko

Lähteet

Kurki, Tommi 1998: Kui Kuivlahdel puhuta? Eurajoen vanhan murteen ja puhekielen ikäryhmittäisten ja sukupuolikohtaisten erojen tarkastelua. Pro gradu -tutkielma. Suomen kieli. Suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos. Turun yliopisto.

Laukkanen, Meiri 1985: Suomen murteiden demonstratiivi- ja interrogatiivilähtöiset yksitavuiskantaiset -moinen, -lainen -johtimiset pronominaaliadjektiivit. Lisensiaatintyö. Suomen kielen laitos. Helsingin yliopisto.

Rekunen, Jorma 2000: Eurajoen murretta. Suomen kielen näytteitä 50. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki.

Yli-Luukko, Eeva 2001: Yläsatakuntalainen intonaatiokuvio. Virittäjä 105, s. 2–21.