Ojämn och ställvis irriterande tankspridd

Käsittääkseni vika on kielessä. Se on huolimatonta, hiomatonta, paikoin löysää, paikoin taas liian tiivistä. Jos tarkoitus on kirjoittaa tajunnanvirtaa, jonkin pitäisi virrata. Oksasen virkkeet eivät useinkaan helpota lukuprosessia vaan päinvastoin vaikeuttavat sitä, ne eivät kuljeta lukijaa, joka eksyy, joutuu pysähtymään, pahimmassa tapauksessa palaamaan taaksepäin. Parhaiten sen huomaa, jos yrittää lukea tekstiä ääneen.

Ojämn och ställvis irriterande tankspridd, sanoo Pia Ingström Hufvudstadsbladetissa. Tarvitaanko tarkka ruotsinkielinen lukija havaitsemaan sellaista, mitä keskinkertaisiin käännöksiin tottuneet hyväntahtoiset suomalaiset lukijat eivät erota? (Lukuun ottamatta Kaisa Neimalaa Parnassossa.)

Kirjassa on suoranaisia kielivirheitä, mutta myös luvattoman kankeita ja kapulakielisiä rakenteita, joiden keskellä itsekeksityt tai muuten mehukkaat ilmaukset pistävät silmään. Kielikuvat ovat monesti haettuja, sanavalinnat epätäsmällisiä. Kielestä puuttuu tarkkuutta, joka veisi lukijan mielikuvat sinne, minne pitää, eikä sinnepäin.

Tässä muutamia esimerkkejä kommentteineen. Nämä ovat seitsemältä ensimmäiseltä sivulta.

--- sanottava ääneen jotain, mitä tällaisissa tilanteissa ei pitäisi sanoa (se, mitä)

Kuulin soran (?) sanoissani ja sain vedenkilon nousemaan hänen silmiinsä, sen saman vedenkilon joka oli huojuttanut minua usein ja tehnyt järkevästä mielestäni kaarnaveneen, kevyesti heilutettavan. Nyt se keinui laineissa jotka kävivät hänen silmänurkissaan. (silmien vedenkilo huojuttaa mielen kaarnavenettä.?)

Olin yhä epävarma hänen sydämensä kulusta (?)

--- kun kuulin hänen paenneen venäläisten lähestyessä Armien taloon (po. Armien taloon venäläisten lähestyessä). Se ei ollut luotettava talo meille, metsä oli parempi (parempi mikä?)

Olin onnistunut pelastamaan hänet jälleen, mutta sen jälkeen kun hän astuisi edessämme siintävälle tielle, en pystyisi häntä suojelemaan (kankeaa ja paperista kieltä. Miksi siintävä?).

Hänen ulos puhaltamansa viima yritti horjuttaa päätöstäni (kömpelö rakenne ja kummallinen personifikaatio: viima yritti)

Hän hypisteli saapashousujaan värisevin liikkein (vapisevin käsin?) kasvoillaan taisteluun sopimaton väri (?).

Vasta äsken olimme olleet kouluttautumassa Suomessa ja olin huolehtinut hänen pärjäämisestään kuin lapsen, taistelussa tilanne oli toinen (sotkuinen virke).

--- tempaisin käteeni yhden saappaan varresta ja sormeni näkivät (outo personifikaatio) sen jo pyörivän ilman läpi.

--- viha naulasi heidät hetkeen, jolloin tuli avattiin (mitä tämä tarkoittaa?)

Käsivarteni lihakset tärisivät lähettämistäni luodeista (luodit lähetetään?)

Kun jalkani tottuivat paikalla oloon eivätkä hylsyt enää sataneet tantereelle (po. hylsyjä)

Se [taistelun loppuminen] oli tuonut mukanaan metelin (kulku meteliä?), mullasta ahneesti nousevien toukkien kulun kohti ruumiita (kömpelöä ja outoa), kuoleman kätyreiden toimeliaan rahinan kohti tuoretta verta , ja se (mikä? meteli?) haisi, ulosteet ja vatsahappojen katkuinen oksennus (vatsahappojen oksennus?) löyhkäsivät.

Silmiäni häikäisi.--- Korvissani soi.

Ripeimmät toimivat jo kuin olisivat torilla ostoksilla (omituinen kuva): oli kerättävä aseita kuolleilta, vain aseita, patruunavöitä – ja taskuja (kerättävä taskuja?).

Veikkasimme, että hävityspataljoona odottaisi vahvistusta ennen kuin lähtisi uuteen hyökkäykseen tai etsimään leiriä, peräämme se kuitenkin tulisi (mihin kuitenkin viittaa?).

--- näin tutun hahmon hyppivän ruumiin päälllä: Mart. (ruumista ei ole mainittu aikaisemmin). Jalat olivat jo ehtineet murskata kallon, aivot sotkeutuivat multaan --- (lukija kuvittelee ensin että jalat ja aivot kuuluvat samalle subjektille) ja Mart vain iski ja iski --- (äsken hyppi, mutta nyt iskeekin, ahaa, kohta se sanotaan: kiväärinperällä)

Sain kuitenkin kiedottua housuistani ottamani vyöni – (suoranainen virhe)

--- oli --- unohdettava Mart ja se miten olin samaistunut hänen sekavassa katsannossaan näkyvään mieheen, samanlaiseen mieheen joka oli minun saappaissani juossut taisteluun (kankea ilmaus).

Muistin hyvin kuinka olimme olleet mielissämme pukeuduttuamme uuteen suomalaiseen sotisopaamme (liikaa possessiivisuffikseja) ja illalla olimme laulaneet rivissä saa vabaks --- (lauseet eivät rinnastu)

--- olisimme hyödyllisempiä liittymällä muihin taistelijoihin (olla hyödyllinen liittymällä?)

Tuntui siltä kuin mikään tapahtunut ei olisi totta ollutkaan eikä kuoleman katku lähtenyt käsistäni, (lauseet lyövät toisiaan korvalle) vaikka pesin ---

Hyvä kustannustoimittaja olisi voinut pelastaa paljon. Kirjahan on kiinnostava ja jännittävä, ja tarina sinänsä vetää hyvin. Nyt on kuin lukisi raakakäännöstä.