Taiteilijaprofessori Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä
kaunokirjallisuutta koko elämänsä eikä ole koskaan ollut oikeissa töissä.
Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi
ilmaistaan.
Taiteilijaprofessori Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä
kaunokirjallisuutta koko elämänsä eikä ole koskaan ollut oikeissa töissä.
Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi
ilmaistaan.
Kersti Juva
30.9.2011 14.48
Sampo Pankin kolttonen
Jouduin tekemisiin Sampo Pankin kanssa. Puusta katsoen voisi luulla että kyseessä on kortti hullunkurisista perheistä: Sampo Pankki, pankkiirin poika. Näinhän ei ole.
Kun suomessa sanan ensi tavulla on aina pääpaino, jää arvoitukseksi miten pankin nimi on tarkoitus lausua. Puhuvatko sampopankkilaiset (sampo pankkilaiset?) todella Sampo pankista, etteivät vain sittenkin sano Sampo-pankki. Ja miksi Pankki isolla alkukirjaimella? Että jaksaa ärsyttää tämä outo uusi lukemista hankaloittava ilmiö.
En siis ollut mitenkään riemuissani, kun jouduin tekemään asuntokauppoja Sampo Pankkiin. Siellä odotti uusi yllätys. Sain käteeni vallan hämmästyttävän kuitin.
Koko paperi oli laadittu englanniksi, ja kun pyysin sitä suomeksi, minulle ilmoitettiin ettei se ole mahdollista. Kaiken kukkuraksi asiakirjan kieli on kaikkea muuta kuin ymmärrettävää, jopa kaunokirjallisuutta englannin kielestä ammatikseen suomentava joutuu päättelemään kontekstista että Originator Reference Party on yhtä kuin maksaja. Kaikki suomenkieliset nimet on kirjoitettu miten sattuu: minun sukunimeni pienellä ja maksajan etunimi kokonaan pienaakkosin ja sukunimi isoin kirjaimin. Aika omaperäistä oikeinkirjoituskäytäntöä edustaa myös tämä: ALKUKAUPPAHINTAas oSAKEYHTIÖ [–]KATU.
Veikeä poika, tuo Sampo Pankki.
PS Yritän lähipäivinä ladata tähän kopion kuitista, jahka tekniikka valkenee.
KUVA: Kopio kuitista. Lisätty blogiin 4.10.2011.
Blogia päivitetty 1.7.2013
