Laman nimi

Näin taloushuolten täyttämässä maailmassa tekisi kuitenkin mieli lainata Roope Ankkaa: "Älkää puhuko lamasta yhtään mitään!"

Nyt kun valtakunnan puolivirallinen lehti Helsingin Sanomat on vihdoinkin ruvennut kirjoittamaan lähes johdonmukaisesti dalai-lamasta, niin onko oikea aika Kotuksen ruveta hämmentämään mieliä?

Onko seuraava näkemys kenties se, että koska paavi-nimityskin on kerrallaan vain yhdellä, asua "Paavi" (jota HS silloin tällöin käyttää, eikä kyse ole tämännimisestä hevosesta) voi pitää oikeana, koska sitäkin "käytetään yksinään, ikään kuin se olisi kulloisenkin kantajansa nimi"?

Ja onko jälleensyntyminen kenties nykyisin kieltä koskevassa keskustelussa tosiasian asemassa, kun dalai-lamoja muitta mutkitta kutsutaan "inkarnaatioiksi"?

Paavi on sikäli erilainen tapaus, ettei se ole alkuaan ollut erisnimi: taustalta löytyy papa, suomeksi '(pyhä) isä'. Tämän tittelin kanssa käytetään myös yleisesti viranhaltijan nimeä, siis vaikkapa "paavi Johannes XXI", kun taas juuri missään ainakaan minä en ole nähnyt puhuttavan "dalai-lama Kelsang Gyatsosta". Tämä jälkimmäinen ero lienee ollut kymmenen vuoden takaisen linjanmuutoksen taustalla.

On tietysti ihan totta, että erisnimetkin muuttuvat joskus ajan mittaan yleisnimiksi. Enimmäkseen näin käy tosin ihan muissa yhteyksissä kuin tällaisten titteleiden kanssa (mono ja röntgen ovat aika hyviä esimerkkejä), mutta kyllä vaikkapa keisarinkin taustalta löytyy henkilönnimi ilman kauhean pitkää kaivelemista. Se, että Dalai-laman taustalla luultavasti on henkilönnimen käännös, ei siis ilman muuta tarkoita, että tämä vielä nykyisinkin olisi tulkittava erisnimeksi. Alun perin ohjetta pienellä kirjoittamisesta kuitenkin perusteltiin nimenomaan sillä, että kyseessä olisi jo alkuaan arvonimi, ja tämä perustelu näyttäisi seisovan aika tukevasti tyhjän päällä etenkin, kun täsmälleen samaa suhdetta dalai-sanan ja aivan epäilyksettä nimenä käytetyn Gyatson välillä on pidetty yllä koko nimityksen käyttöajan, reilusti yli neljä vuosisataa.

Ihmettelijän kysymyksenasettelusta olen aistivinani myös ajatuksen, että kielenhuollossa pitäisi kulloinkin olla voimassa vain yksi totuus ja että kaikkinainen vaihtelun salliminen hämmentäisi kansaa. Tähän esittäisin kolme huomautusta. Ensiksi jonkinasteinen vaihtelu on osa kielen ominaisluonnetta, eikä siitä ole edes mahdollista päästä eroon minkäänlaisilla viranomaismääräyksillä; kielenhuollon on realistisempaa yrittää ohjata vaihtelu pysymään sellaisissa rajoissa, että ymmärrettävyys kärsii mahdollisimman vähän. Toiseksi en hetkeäkään usko suomalaisia niin tyhmiksi, etteivätkö he pystyisi tämäntasoisesta vaihtelusta selviämään (vaikka minua kieltämättä hiukan imarteleekin ajatus, että minua pidetään tällaiseen hämmentämiseen kykenevänä auktoriteettina). Vielä kolmanneksi viittaisin Kotus-blogin esittelysivulle, jonka mukaan "[b]logimerkinnät eivät siis välttämättä ole Kotuksen virallisen linjan mukaisia, ja monissa asioissa tuota linjaa ei Kotus-blogin aiheen eli kielen vaihtelevan luonteen vuoksi tietysti olekaan."

Jälleensyntymisellä sinänsä on aika vähän tekemistä suomalaisen kielenhuollon kanssa. Sen sijaan minusta kyllä tuntuu kohteliaalta yrittää puhua eri uskontojen edustajista heidän omien käsitteidensä kautta silloin, kun siihen ei ole erityistä estettä.

Alkuperäinen juttu väitti, että "on mahdollista", että dalai-lama oli alkujaan käännös oppiarvosta ja nimestä, ja tästä spekuloinnista 500 vuoden takaisilla asioilla päädyttiin siihen, että se on erisnimi. Ilmeisesti tunnettu 500 vuoden mittainen käytäntö, jossa "dalai-lama" on ollut eri ihmisistä käytetty nimitys, ei horjuta uskoa.

Kysymys oli, miksi nyt, kun käytäntö vihdoin on vakiintumassa, täytyy Kotuksen palstoja käyttää sen horjuttamiseen - perusteilla, jotka ovat spekulointia eivätkä edes hyvää tai kiinnostavaa spekulointia.

Pitäisikö ruveta kirjoittamaan "Keisari", koska sana perustuu erisnimeen? Tässä on sentään kyse todellisesta, varmasta ja yksinkertaisesta erisnimialkuisuudesta.

Ja kyllähän merkitsee jälleensyntymisuskoon tunnustautumista se, että kutsuu aivan eri ihmisiä jonkin olennon "inkarnaatioiksi", ilmeisen konkreettista lihaan tulemista tarkoittaen. Sellaisen uskon pohjalta voi tietysti ymmärtää vaatimuksen pitää Dalai-lamaa erisnimenä.

Saattaa mennä jo vähän inttämisen puolelle, mutta yritän silti vielä. Dalai-lama on ollut runsaan neljänsadan vuoden aikana kahdentoista eri ihmisen käytössä (kaksi ensimmäistähän on otettu mukaan vasta takautuvasti). Kaikki nämä ovat myös ottaneet yhdeksi nimekseen Gyatson, jolla on tiibetissä sama merkitys kuin dalailla mongolissa, ja suhde näiden kahden sanan välillä, joista toinen on eittämättä erisnimi, on säilynyt samana läpi vuosisatojen. Tämän vuoksi en edelleenkään osaa pitää varmana totuutena sitä tulkintaa, että dalai olisi nimenomaan hengellinen arvonimi eikä kunkin näiden ihmisten nimi.

Jos nyt välttämättä jälleensyntyminen halutaan tähän vetää mukaan, olet aivan oikeassa. Mikäli ajatellaan, että kaikki neljätoista Dalai-lamaa ovat sama henkilö - kuten on tapana ajatella siinä kulttuuripiirissä, jossa nämä ihmiset ovat eläneet ja saaneet nimensä - on peräti luontevaa ajatella myös, että Dalai on tämän henkilön nimi, joka säilyy elämästä toiseen. En tiedä, onko jälleensyntymisusko oikeasti vaikuttanut siihen, miten näiden lamojen nimeämistä on milloinkin ajateltu, mutta jos kieltäydyn tunnustamasta jo tällaisen mahdollisuuden tulen samalla ottaneeksi kantaa uskonasioihin tavalla, joka ei käsittääkseni voi mitenkään kuulua kielenhuollon tehtäviin.

Oli miten oli, ennen kaikkea tämä on minusta jännittävä tapaus, jossa erisnimen ja yleisnimen välinen raja ei ole selvä. Kuten alkuperäisessä kirjoituksessa sanoin, kumpaakin kirjoitusasua voi perustellusti pitää oikeana.