Älä kuule mulle rupee

Eräs kauneusalan yritys kirjoittaa tilapäivityksessään Facebook-sivuillaan:

”Tavoitteenamme on tulla suurimmaksi kauneusaiheiseksi Facebook-sivuksi. Tykkää sinäkin kansainvälisestä Facebook-sivusta. Voit jakaa vinkkejä kauneudenhoidosta sekä keskustella tuotteista ja toiminnasta [tuotemerkki]-fanien kanssa ympäri maailmaa. Klikkaa heti oheista linkkiä ja tykkää sivusta!”

Teksti näkyy ryhmän ”tykkääjien” seinällä, myös minun uutisvirrassani.

Ensimmäinen ajatukseni on: Entä sitten? Miksi minun pitäisi auttaa teitä tulemaan suurimmaksi sivustoksi? En halua osaksi markkinointikoneistoanne. Minkä vuoksi toimisin ilmaiseksi teidän hyväksenne?

Yritys antaa asiakkaalleen ohjeita oman markkinointinsa lähtökohdista. Asiakas ei nyt olekaan se paljon puhuttu kuningas tai kuningatar. Kolmannessa virkkeessä sentään näkökulma on asiakkaassa. Lopussa kuitenkin taas palataan organisaation hyödyttämiseen: ”Klikkaa heti oheista linkkiä ja tykkää sivusta.”

Verkossa on hyviä ja huonoja neuvoja sosiaaliseen mediaan eli someen. Esimerkkinä hyvästä ohjeesta on mielestäni oikeusministeriön katsaus Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle. PDF-dokumentin sivulla 24 todetaan seuraavaa:

”Kunnioita yhteisöjen toimintatapoja. Sosiaalisen median yksi olennaisimmista piirteistä liittyy yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen. Verkkoetiketin tuntemus on onnistuneen vuorovaikutuksen edellytys.

Ei pidä pyrkiä määräämään muita keskustelemaan juuri siitä asiasta, jota itse tai organisaatio ajaa. Keskusteluihin voi kuitenkin aina tuoda oman panoksensa tilanteeseen ja asiayhteyteen sopivalla tavalla.”

Vaikka mainittu yritys ei olekaan viranomaisorganisaatio, ohje sopii kaikille somessa toimiville. Ohjekatkelmasta näkyy harmistukseni syy – alun esimerkkipäivityksessä minua yritetään määräillä ja ohjailla liikaa.

Mitä esimerkkipäivityksessä sitten kannattaisi tehdä toisin? Sävy olisi ollut toinen, jos tekstissä olisi painotettu  mahdollisuutta keskustella muiden kanssa ja jakaa vinkkejä. Omat tavoitteet olisi kannattanut  jättää yrityksen sisäiseen viestintään.

Milloin sitten ilahdun siitä, että kuulun johonkin someryhmään? Kun ryhmästä tuntee hyötyvänsä jotenkin. Kun saa helposti tietoa vaikkapa kiinnostavasta tulevasta tapahtumasta. Kun kuulee, että mukavaan vintagekauppaan on juuri tullut uusia mekkoja.

Ja ehkäpä, vain ehkäpä, tällaisen hyödyllisen päivityksen jälkeen muistan organisaation silloin kun haluan suositella jotain organisaatiota tutulle tai ostaa uuden kauneudenhoitotuotteen.

Lisää työpaikan somekielestä Kuukauden kielijutussa.

Minna Pyhälahti