Kääntäjiä kouluttamassa

Viime viikolla olin kouluttamassa kääntäjiä. Kohderyhmä vähän jännittikin – fiksua väkeä, joka todennäköisesti kysyy vaikeita. Näin olikin.

Vaan eipä käy kääntäjää kateeksi: Monelle erikoistermille ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Huonosta alkukielestä on vaikea saada hyvää suomea. Alkukielen ja suomen rakenteet ovat erilaisia, mutta kuitenkin tekstien sisällön pitää olla sama.

Lisäksi käännöstyössä täytyy ottaa huomioon kääntämistä koskevat ohjeet ja standardit. Suomen Standardisoimisliiton SFS-oppaassa 5 (vuodelta 2009) todetaan: ”Eri kielillä olevien standardin käännösten tekstien on oltava teknisesti toisiaan vastaavia ja rakenteellisesti yhteneviä.” Erään kääntäjän tulkinnan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että sama tieto esitetään samassa kohtaa standardia sekä alkutekstissä että käännöksessä.

Ja vielä on muistettava yleiskielen vaatimukset. Pitäisi kääntää ajatus, ei sanoja. Lisäksi käännösten olisi oltava kieliasultaan selkeää asiatekstiä, mitä vaatii edellä mainittu standardikin.

Aikamoista yleiskielen normien, standardien ja erikoisalan ristivetoa, sanon minä.

Lohdullista kuitenkin on, että kurssipalautteiden perusteella koulutus oli hyödyllinen. Esimerkiksi termikäännösten pohtiminen sekä yleiskielen että standardien näkökulmasta oli monen osallistujan mielestä helpottavaa. Valmiita vastauksia ei välttämättä edes kaivattu, vaan ”mielestäni oli hyvä, että aiheet eivät olleet ’täsmälääkkeitä’ vaan sellaisia, jotka tukevat omaa ajattelua”.

Kääntäjät iloitsivat myös arkityön apuvälineistä, kuten Kielitoimiston sanakirjasta ja Sanastokeskus TSK:n Tepa-termipankista!

Minna Pyhälahti