Kielitoimiston kouluttaja
Eräs kauneusalan yritys kirjoittaa tilapäivityksessään Facebook-sivuillaan:
”Tavoitteenamme on tulla suurimmaksi kauneusaiheiseksi Facebook-sivuksi. Tykkää sinäkin kansainvälisestä Facebook-sivusta. Voit jakaa vinkkejä kauneudenhoidosta sekä keskustella tuotteista ja toiminnasta [tuotemerkki]-fanien kanssa ympäri maailmaa. Klikkaa heti oheista linkkiä ja tykkää sivusta!”
Teksti näkyy ryhmän ”tykkääjien” seinällä, myös minun uutisvirrassani.
Ensimmäinen ajatukseni on: Entä sitten? Miksi minun pitäisi auttaa teitä tulemaan suurimmaksi sivustoksi? En halua osaksi markkinointikoneistoanne. Minkä vuoksi toimisin ilmaiseksi teidän hyväksenne?
Yritys antaa asiakkaalleen ohjeita oman markkinointinsa lähtökohdista. Asiakas ei nyt olekaan se paljon puhuttu kuningas tai kuningatar. Kolmannessa virkkeessä sentään näkökulma on asiakkaassa. Lopussa kuitenkin taas palataan organisaation hyödyttämiseen: ”Klikkaa heti oheista linkkiä ja tykkää sivusta.”
Verkossa on hyviä ja huonoja neuvoja sosiaaliseen mediaan eli someen. Esimerkkinä hyvästä ohjeesta on mielestäni oikeusministeriön katsaus Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle. PDF-dokumentin sivulla 24 todetaan seuraavaa:
”Kunnioita yhteisöjen toimintatapoja. Sosiaalisen median yksi olennaisimmista piirteistä liittyy yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen. Verkkoetiketin tuntemus on onnistuneen vuorovaikutuksen edellytys.
Ei pidä pyrkiä määräämään muita keskustelemaan juuri siitä asiasta, jota itse tai organisaatio ajaa. Keskusteluihin voi kuitenkin aina tuoda oman panoksensa tilanteeseen ja asiayhteyteen sopivalla tavalla.”
Vaikka mainittu yritys ei olekaan viranomaisorganisaatio, ohje sopii kaikille somessa toimiville. Ohjekatkelmasta näkyy harmistukseni syy – alun esimerkkipäivityksessä minua yritetään määräillä ja ohjailla liikaa.
Mitä esimerkkipäivityksessä sitten kannattaisi tehdä toisin? Sävy olisi ollut toinen, jos tekstissä olisi painotettu mahdollisuutta keskustella muiden kanssa ja jakaa vinkkejä. Omat tavoitteet olisi kannattanut jättää yrityksen sisäiseen viestintään.
Milloin sitten ilahdun siitä, että kuulun johonkin someryhmään? Kun ryhmästä tuntee hyötyvänsä jotenkin. Kun saa helposti tietoa vaikkapa kiinnostavasta tulevasta tapahtumasta. Kun kuulee, että mukavaan vintagekauppaan on juuri tullut uusia mekkoja.
Ja ehkäpä, vain ehkäpä, tällaisen hyödyllisen päivityksen jälkeen muistan organisaation silloin kun haluan suositella jotain organisaatiota tutulle tai ostaa uuden kauneudenhoitotuotteen.
Lisää työpaikan somekielestä Kuukauden kielijutussa.
Minna Pyhälahti
Palaa otsikoihin | 15 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 12.10.2011
Minun kielentajuni sanoo seuraavan: joko sanon/esitän/totean seuraavan (asian) tai ehdotan/ihmettelen/mietin seuraavaa (asiaa).
En nyt halua olla nipo, mutta ärsyttää kun kotimaisten kielten tutkimukskeskuksen blogeissa esiintyy kielivirheitä, jotka eivät voi johtua vain huolimattomuudesta. Tyhmempi tässä pohtii seuraavaa: miten voin luottaa kielentutkijaan, jolla ei ole kielitajua?
Siellä on ensimmäisenä ryhmänä tällainen:
"1. havaita, huomata, panna merkille; saada selville. Todeta kokouksen päätösvaltaisuus. Kasvain todettiin pahanlaatuiseksi. Tileissä todetut vajaukset. Todeta jkn henkilöys tunnistaa, identifioida jku." Tämä taitaa olla performatiivista käyttöä.
Toinen merkitysryhmä on tämä: "2. sanoa, lausua, mainita; esittää toteamuksena. Puhuja totesi, että - -. Toteaisin vielä pari seikkaa". Siis selvästi vain puhumiseen viittaava verbi, ei performatiivinen.
Toinen klassikko on suoramarkkinointikirjeitten aloitus "Hyvä Maija". Suomalaisessa kulttuurissa liian iholle käyvää.
Suttu nosti esiin suoramarkkinointikirjeiden mainosten oloitukset, esim. Hyvä Maija. Sähköpostiviestinnän kursseilla monet ovat todenneet, että työviesteissä vaikkapa uusi yhteistyökumppani saattaa aloittaa viestin Hyvä Pekka. Tällaiset aloitukset tuntuvat jakavan kansaa: toiset sanovat niiden luovan mukavaa läheisyyttä, toiset taas pitävät niitä liian tuttavallisina ja mainosmaisina.
En mitenkään haluaisi olla nipo, mutta - -.
Blogikeskustelun avauskommentti sai minut miettimään kieliasioita laajemminkin: siinä näkyy mielenkiintoinen asenne kieleen (enkä sano yhtään, että se olisi mitenkään huono asenne, ainoastaan kiinnostava):
Kun oma kielitaju ja -korva sanoo jonkin muodon hyväksi, on toisenlainen kanta usein "kielivirhe". Tämä ilmiö näkyy monilla netin keskustelupalstoilla.
- Kannattaa tiedostaa, että osa lukijoista tulkitsee viestit pahimmalla mahdollisella tavalla. Nettikeskusteluja lukiessa mieleen palautuu viestinnän professori Osmo A. Wiion kolmas viestintälaki: "On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut."
Aika osuva huomio.
Kielitoimiston sanakirja on muuten siinä mielessä luotettava opus, että sitä on ollut tekemässä moni suomen kielen asiantuntija. Se ei siis perustu kenenkään yksittäisen henkilön kielitajuun.
Erkki on sikäli väärässä, että moniaat ovat olleet ne kerrat, kun olen lukenut "sanotun seuraavaa" , ja vaikka joka kerta ilmaus on särähtänyt omasta mielestäni absoluuttiseen kielikorvaani, en ole suinkaan heti älähtänyt, että ope, ope, teit virheen! Vasta nyt - tiedä häntä miksi - yhtäkkiä tuli se viimeinen pisara, joka poltti kamelilta hihan. Tai siis tarkoitan että se korsi, joka sai maljani vuotamaan yli.
Toteankin täten seuraavaa totuutta: uskokaamme kielitoimiston sanakirjaa.
ei tarvitse uskoa Kielitoimiston sanakirjaa. Meistä toimittajista kellään ei ole tietääkseni absoluuttista kielitajua, enkä usko sitä olevan kellään muullakaan. Sanakirjaa päivitetään jatkuvasti. - Kiitos palautteesta!