On taas se aika vuodesta, kun lööpit huutavat laihdutusohjeita: ”Näin selviät mässäilemättä viikon seitsemästä päivästä”. ”Viisi vinkkiä pysyvään painonhallintaan”.
Olisiko nyt sopiva hetki laittaa myös tekstitottumukset remonttiin? Muistele menneen vuoden herkkuhetkiäsi: Nautitko varmasti joka sanasta, jonka luit tai kirjoitit? Onnistuitko sanomaan ”ei kiitos” turhille teksteille? Onnistuitko lopettamaan ajoissa, vai hiipikö takaraivoosi välillä ajatus, että vähempikin riittäisi? Muistion ei tarvitse olla kymmensivuinen ollakseen uskottava.
Vertaa omia tekstitottumuksiasi siihen, mitä ne olivat kymmenen vuotta sitten. Jos jokin on muuttunut, onko suunta oikea?
Suomi paisuu – niin myös tekstit. Hallituksen esitysten keskipituus on viisinkertaistunut sitten vuoden 1980. Tekstien määrä on lisääntynyt, ja monella alalla tekstit haukkaavat yhä suuremman osan työpäivästä. Tietotekniikka ei ole vähentänyt paperinkulutusta, ja moni tarvitsee koulutusta selvitäkseen sähköpostitulvasta.
Tehokuuri voi olla paikallaan, mutta kuka jaksaa rimpuilla kuntosalilla vuodesta toiseen greippimehun voimalla? Pysyvä tekstinhallinta syntyy arjen pienistä valinnoista. Mitkä ovat omat vinkkisi sanapöhöstä ja tekstiähkystä kärsiville?
Annastiina Viertiö
Sanapöhö, tekstiähky, tekstinhallinta - tässä tekstissä laihduttamisen kielikuvia, mutta tuo pöhö-sana huonosti tuotetun tekstin kuvana esiintyy jo 1940-luvulla kirjoituksissa, joissa kovin sanoin määritellään huonoa kieltä, mm. Kalevalassa on erään kirjoituksen mukaan kielen pöhöä eli liiallista toistoa, maalailua, kuvailua. Olisiko pöhön tilalle jotain muuta metaforaa, joka sopisi paremmin nykyisen tekstitietoisuuden ja tekstitottumusten maailmankuvaan? En nimittäin nauti tuosta pöhö-sanasta ollenkaan.
Kalevalan päivää vietetään 28.2. Kuinka moni henkilö tykkää suomalaisista sananlaskuista Facebookissa siihen mennessä?
http://www.facebook.com/sananlaskut
Hyväksi tiivistyskeinoksi olen havainnut sen, että alkaa haudutella tekstiä hyvissä ajoin mielessään päästämättä sormia vielä näppäimistölle. Kun sitten lopulta panee asiat paperille, saa varmemmin esiin suuret linjat ja turhat yksityiskohdat ovat tipahtaneet pois.
Nykyään tekstini hautuvat työmatkan aikana, kun itse nuokun bussissa silmät kiinni.