Yllin kyllin kiitosta

Muistan kuinka minua lapsena ärsytti, kun mummoni vastasi kiitokseeni samalla mitalla eli kiittämällä:

   Kiitos ruuasta.

      Kiitos.

Nykyään huomaan syyllistyväni samaan itsekin. Pohdiskelin asiaa, ja minusta tuntuu, että käytän kiitos-sanaa ole hyvän tilalla etenkin sen helppouden takia: aina en osaa äkkiseltään valita, mikä ilmaus sopisi parhaiten vastaukseksi kiitokseen juuri siinä tilanteessa. Toisaalta myös toistamalla kiitos-sanan ajattelen, etten tee asiasta numeroa. Kiitos on helppo tokaista. Se pääsee usein suusta sellaisissa tilanteissa, kun muut vastausvaihtoehdot tuntuvat hassuilta.

Vaatimattomaan luonteenlaatuun istuvia vaihtoehtoja ole hyvä -ilmaukselle ovat muun muassa eipä mitään, ei kestä (kiittää) ja ei kiittämistä. Toiselle ovea avatessani tunnen itseni monesti hölmöksi, pääseepä suustani sitten ole hyvä tai kiitos.

   Ole hyvä, näin paljon vaivaa, kun kiskoin tämän oven auki.

   Kiitos, että sain avata sinulle tämän oven.

Siispä: Ei mitään, samallahan olin itsekin tästä kulkemassa.

Toisaalta taas voi ajatella, että sanomalla eipä kestä tai ei mitään mitätöin sen, mitä olen tehnyt toisen hyväksi. Toinen osapuoli saattaa jopa kuvitella, että asia jonka vuoksi hän minua kiittää, on mielestäni vähäpätöinen, joten hän on vaivannut minua turhan tähden.

Ylenpalttista kiittelyä kuulee usein esimerkiksi kaupan kassalla. Sekä työntekijä että asiakas tapaavat toistella kiitosta, ja välillä touhu menee lähes absurdiksi. Esimerkiksi sitä en ole vieläkään oikein ymmärtänyt, miksi asiakas kiittää, kun hänelle kerrotaan ostosten hinta. Kiitos, että saan maksaa. Yksi syy siihen, miksi kiitoksia tuntuu satelevan molemmin puolin, lienee juuri ole hyvän korvaaminen kiitoksella. Toki kiitoksella on osoitettu olevan muitakin funktioita kuin kiitollisuuden ja kohteliaisuuden osoittaminen.

Loppukevennykseksi kerrottakoon eräästä ystävästäni, joka on toistuvasti maininnut vieroksuvansa ilmiötä, jota hän kutsuu triplamoikkaukseksi. Kun ystäväni esimerkiksi soittaa asiakaspalvelunumeroon, saattaa henkilö langan toisessa päässä vastata näin: Toimisto X, Teija Teikäläinen, hyvää päivää! Tämän jälkeen ystäväni esittelee itsensä: Täällä Matti Meikäläinen, päivää. Tähän asiakaspalvelija vastaa vielä yhdellä, sinänsä tarpeettoman tuntuisella päivää-tervehdyksellä. Tämä hämmentää ja närkästyttää ystävääni, ja niinpä hän onkin ottanut tavakseen toistaa tervehdyksen vielä kerran: Päivää.

HENNA LESKELÄ

Asiointikielessä käytetyistä tervehdyksistä ja kiitoksista voi lukea muun muassa Hanna Lappalaisen ja Liisa Raevaaran toimittamasta kirjasta Kieli kioskilla. Tutkimuksia kioskiasioinnin rutiineista (SKS, 2009).