Kielihyvää

Olen viime aikoina alkanut kokea mielihyvää sujuvasta ja ymmärrettävästä suomesta. Aiemmin olen jotenkin hävennyt moista elitismiä tai vaateliaisuutta; tärkeintähän on, että viesti menee edes jotenkuten perille. Olen myös mielestäni tarkkaan kaihtanut korjaamasta toisten ihmisten kielenkäyttöä – omassanikaan kun ei aina ole kehumista. (Perheeni tosin on yllättäen toista mieltä. Mutta eihän sitä lasketa, että korjaa ruisin tai ruiksen rukiiksi? Kyseessä on kulttuurihistoriallisen kielitiedon välittäminen, eikö niin?)

Olen alkanut kaivata elämääni kielihyvää.

Mielihyvää minulle (ja kuulemani mukaan monelle muullekin) on viime aikoina aiheuttanut yhtiö, joka muutoin on viime kuukausina aiheuttanut enimmäkseen mielipahaa: VR. Kun aamuisen junamatkan päätteeksi kuulen kuulutuksen ”Saavumme Helsingin päärautatieasemalle”, tulen hyvälle tuulelle. Vielä kertaakaan ei tuo kuulutus ole livahtanut ohi korvien, ja joka kerta se on tuntunut kuin suloiselta pulahdukselta kirkkaaseen veteen, rentouttavaan pusertamattomaan tilaan, jossa on helppo liikkua ja olla. - Olihan lähellä se tilanne, että olisin joka aamu joutunut tulemaan ”Helsinki C:hen” tai jotakin muuta hankalaa ja pipoa kiristävää.

Jospa vielä jonain aamuna kotiasemallani pipo löystyisi! Jospa ilmoituksen ”juna Kirkkonummelta Helsinkiin saapuu ja lähtee raiteelta kaksi”, ”– –anländer och avgår från spår två”, ”– – arrives and leaves from track two”  tilalle tulisi vaikkapa tiedotus, että kyseinen juna pysähtyy laiturilla kaksi!

Yritän ajatella, että jollekulle VR:n asemakohtaisista junien saapumisista ja lähtemisistä huolehtivalle taholle on olennaista tieto, että juna tietyllä asemalla saapuu samalle raiteelle, jolta se myös lähtee, ja että tämä on voitava ilmaista ilman raide-sanan toistoa eri sijamuodoissa. Yritän myös viihdyttää itseäni kuvitelmalla, että jonain aamuna junani tulisikin raiteelle yksi ja pomppaisi yllättäen raiteelle kaksi suorittaakseen lähtönsä sieltä. Mutta ei auta. ”Saapuu ja lähtee raiteelta X ” on tönkköä ja turhaa.

Liputan pysähtymisen ja kielihyvän puolesta!

PIRKKO KUUTTI