Kesämekkonaiset ja kuumat miehet

Kesäntunnelmani syntyy kahdesta biisistä. Ensimmäinen on Juha Vainion sanoittama ja Dannyn esittämä Kesäkatu vuodelta 1966 ja toinen Tehosekoittimen Asfaltti polttaa vuodelta 1999. Biisit ovat urbaanin kesän kuvausta: niissä miestä polttavat rakkaus ja asfaltti.

Kesäkadussa "polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä". Asfaltti polttaa -biisissä puolestaan "polttaa, asfaltti polttaa, on paras päivä kesän lyhyen, voi pojat, kyllä tunnen sen".

Lisäksi sanoituksia yhdistää sellainen kesän kuumuus, jota naisen toivotaan viilentävän. Kesäkadussa rakkain tuo viileyden hellepäivän jälkeen:

"Katu kuuma kaupungin, mä vaikka kärsinkin, miksi sen silti hylkäisin, koska voi saapua myöhemmin taas rakkain, joka tuo illan viileyden. – – Polttaa sydäntä mun silloin, odottaa jos turhaan sinua saan illoin. Päivän kesäkadun siedän, illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän."

Asfaltti polttaa -kappaleessa ohi kulkevia kesämekkonaisia katsellaan toiveikkain silmin:

"Jopa hiostaa, vielä lämpenee. Mä istun penkillä ja vain katselen. Näen mimmejä kesämekoissa. Ne paljain jaloin kulkee rantakadulla. Niin niin, Jospa niistä joku tietäis jonkun viileen mestan jossakin."

Tässä "viileys" ei tietenkään ole niin konkreettinen kuin Kesäkadussa – "viilee" on kuvaannollisessa slangimerkityksessä 'makee, siisti'.

Jotain syvän suomalaista on Tehosekoittimen sanoituksen kohdassa, jossa mainitaan kesäkaipuu ja kesämme lyhyys:

"Polttaa, asfaltti polttaa. On paras päivä kesän lyhyen. Voi pojat, kyllä tunnen sen. Se polttaa, asfaltti polttaa. Jos vielä kauniin tytön viereen saan, taas vuoden jaksan odottaa."

Kesään liittyy niin paljon odotuksia, että eräs tuttavani totesikin: "On taas aika suorittaa kesä."

MINNA PYHÄLAHTI