Kielipropagandaa koulussa

Keskustelimme pari päivää sitten sosiolingvistiikan kurssilla opiskelijoiden kanssa siitä, mitä kieliä he ovat opiskelleet koulussa. Pohdimme luennoitsijavieraamme johdolla myös sitä, miten kuntatasolla ja kouluissa voidaan vaikuttaa siihen, millaisia kielivalintoja oppilaat tekevät. Siitä, onko kielivalikoima viime vuosina laventunut vai kaventunut, osallistujilla oli erilaisia käsityksiä. Totuus varmaankin on se, että kunnat ja koulut ovat kielitarjonnan suhteen erilaisia.

Itse olen kummastellut tapaa, jolla oppilaille puhutaan koulussa valinnaisista kielistä. Kokemukseni ovat Vantaalta ja Lappeenrannasta ja valitettavasti kummastakin paikasta yhtä huonoja. Kun kuopuksen kanssa keskustelimme mahdollisen A2-kielen valinnasta, hän tiesi kertoa, ettei kannata valita sen paremmin ranskaa, saksaa kuin mitään muutakaan kieltä, koska viime vuonnakaan ei ollut tarpeeksi oppilaita, jotta ryhmä olisi voitu perustaa.  Näin oli opettaja oppilaitaan ”rohkaissut” uusien kielten pariin.

Aivan samansävyisiä puheenvuoroja olen kuullut omin korvin opoilta yläkoulun valinnaisaineinfossa. Sanoma on ollut selvä: kieli on epävarma valinta, koska ryhmään ei välttämättä riitä tulijoita. Ei varmasti riitä, jos oppilaatkin saavat kuulla saman varoituksen. Omat poikani ovat ainakin vakuuttuneet näillä puheilla, ettei kieliä kannata valita. Tämä varoituksen sana annettiin muuten vain kielistä, vaikka esikoiseni joutui toteamaan, ettei musiikkikaan ollut top ten -listalla ja ryhmä jäi syntymättä.

Vaikka uusiakin kieliä on tarjottu joissakin kouluissa ilahduttavassa määrin, aivan liiaksi annetaan englannin jyrätä. Englantia emme pääse pakoon – sitä on osattava – mutta sitä ehtisi oppia, vaikka opiskelun aloittaisi vähän myöhemmin kuin 3. luokalla. Esikoisen alakoulussa aloitettiin ruotsilla ja saksalla, mikä takasi sen, että innostus englantia kohtaan oli taattu, kun siihen pääsi käsiksi vasta myöhemmin. Nuorimmainen olisi ollut innokas aikoinaan aloittamaan ruotsilla, mutta Vantaallapa oli päätetty, että kaikki 3. luokkalaiset aloittavat englannilla ja piste.

Selvää on, että jos rahaa olisi rajattomasti, moni asia olisi toisin. Säästökuurit ovat kielenopetuksenkin esteenä. Myönteisen asenteen osoittaminen kielten opiskelua kohtaan on kuitenkin ihan ilmaista.