Keskustelimme pari päivää sitten sosiolingvistiikan
kurssilla opiskelijoiden kanssa siitä, mitä kieliä he ovat opiskelleet
koulussa. Pohdimme luennoitsijavieraamme johdolla myös sitä, miten kuntatasolla
ja kouluissa voidaan vaikuttaa siihen, millaisia kielivalintoja oppilaat
tekevät. Siitä, onko kielivalikoima viime vuosina laventunut vai kaventunut,
osallistujilla oli erilaisia käsityksiä. Totuus varmaankin on se, että kunnat
ja koulut ovat kielitarjonnan suhteen erilaisia.
Itse olen kummastellut tapaa, jolla oppilaille puhutaan
koulussa valinnaisista kielistä. Kokemukseni ovat Vantaalta ja Lappeenrannasta
ja valitettavasti kummastakin paikasta yhtä huonoja. Kun kuopuksen kanssa keskustelimme
mahdollisen A2-kielen valinnasta, hän tiesi kertoa, ettei kannata valita sen
paremmin ranskaa, saksaa kuin mitään muutakaan kieltä, koska viime vuonnakaan ei
ollut tarpeeksi oppilaita, jotta ryhmä olisi voitu perustaa. Näin oli opettaja oppilaitaan ”rohkaissut”
uusien kielten pariin.
Aivan samansävyisiä
puheenvuoroja olen kuullut omin korvin opoilta yläkoulun valinnaisaineinfossa. Sanoma
on ollut selvä: kieli on epävarma valinta, koska ryhmään ei välttämättä riitä
tulijoita. Ei varmasti riitä, jos oppilaatkin saavat kuulla saman varoituksen. Omat
poikani ovat ainakin vakuuttuneet näillä puheilla, ettei kieliä kannata valita.
Tämä varoituksen sana annettiin muuten vain kielistä, vaikka esikoiseni joutui
toteamaan, ettei musiikkikaan ollut top ten -listalla ja ryhmä jäi syntymättä.
Vaikka uusiakin kieliä on tarjottu joissakin kouluissa
ilahduttavassa määrin, aivan liiaksi annetaan englannin jyrätä. Englantia emme
pääse pakoon – sitä on osattava – mutta sitä ehtisi oppia, vaikka opiskelun
aloittaisi vähän myöhemmin kuin 3. luokalla. Esikoisen alakoulussa aloitettiin
ruotsilla ja saksalla, mikä takasi sen, että innostus englantia kohtaan oli
taattu, kun siihen pääsi käsiksi vasta myöhemmin. Nuorimmainen olisi ollut
innokas aikoinaan aloittamaan ruotsilla, mutta Vantaallapa oli päätetty, että
kaikki 3. luokkalaiset aloittavat englannilla ja piste.
Selvää on, että jos rahaa olisi rajattomasti, moni asia
olisi toisin. Säästökuurit ovat kielenopetuksenkin esteenä. Myönteisen asenteen
osoittaminen kielten opiskelua kohtaan on kuitenkin ihan
ilmaista.