Palasin pari päivää sitten Berliinistä jättimäisestä kielentutkijoiden
konferenssista. Muutamaan konferenssipäivään mahtui melkoinen kirjo erilaisten
tutkimustulosten esittelyä.
Kiintoisaa oli kuulla esimerkiksi tutkimuksista, joissa oli
vertailtu toisiinsa sekä paikallaan pysyneitä että muualle muuttaneita
yksilöitä. Seurantatutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kaikki tutkittavat
asuivat vielä synnyinseudullaan, toisessa vaiheessa osa oli muuttanut pois. Toisin
kuin voisi äkkiä kuvitella, tanskalaistutkimuksen mukaan samassa paikassa
asuneiden kielenkäytössä murrepiirteet olivat vähentyneet parinkymmenen vuoden
aikana enemmän kuin muuttajien.
Selitys on uskottava: ne, jotka olivat muuttaneet, olivat alun
alkaenkin käyttäneet niukasti kotiseutunsa murrepiirteitä. Vähästä tai olemattomasta on paha enää
vähentää. Tutkitut yksilöt ovat mitä ilmeisimmin jo ennen muuttoa tehneet
erontekoa omaan kotipaikkaansa, myös kielellisin keinoin. Tälle selitykselle antoi
tukea myös Kiinassa tehty tutkimus. Samantapaisia johtopäätöksiä voi tehdä Johanna Vaattovaaran väitöskirjasta (2009),
jossa tutkittiin pellolaisia abeja - heidän kielenkäyttööään ja kielellisiä käsityksiään suhteessa siihen, millainen suhde heillä on kotiseutuunsa.
Suomessa on kyllä tutkittu paikallaan pysyneitä ja
muuttajia mutta ei ole systemaattisesti vertailtu näiden ryhmien kielenkäytön
muutoksia pitkällä aikavälillä. En hämmästyisi, jos saisimme
samantapaisia tuloksia. Olisi kiinnostavaa kuulla tästä havaintoja ja
omakohtaisia kokemuksia. Voiko potentiaalisen muuttajan erottaa muista jo ennen muuttoa?