Hei vai moi?

Kaupassa ymmärretään tervehtimisen merkitys, ja niinpä myyjä yleensä tekee aloitteen. Ruuhkaisella kioskilla ei asiakkaan ole aina välttämätöntä vastata tervehdykseen, vaan hän voi suoraan siirtyä asiansa esittämiseen. Mm. tällaisia havaintoja tekivät suomen kielen opiskelijat joulu-tammikuussa tarkkaillessaan eri tilanteissa tervehdyssanojen käyttöä.

Millä perusteella myyjä sitten valitsee tervehdyksensä? Merkitystä on ainakin iällä mutta monen havaintojen mukaan myös sukupuolella. Varsinkaan eläkeikäisiä naisia ei tervehditä moi-sanalla, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla keski-ikäisistä naiselle sanotaan todennäköisimmin hei ja miehelle moi.

Moni opiskelija arveli omaankin asiakaspalvelukokemukseensa pohjautuen, että myös asiakkaan ulkoisella olemuksella on vaikutusta tervehdyssanan valintaan. Eräs heistä päätti testata asiaa pienimuotoisella kokeella: Hän asioi neljässä eri liikkeessä useita kertoja kahteen erityyliseen asukokonaisuuteen pukeutuneena.  Koe antoi näyttöä, että pukeutumisella saattaa olla merkitystä. Asussa, jota hän luonnehti asialliseksi ja naiselliseksi, häntä tervehdittiin Stockmannin kosmetiikkaosastolla ja Vehon autokorjaamossa muodollisemmin kuin silloin, kun hän kävi kyseisissä paikoissa rennon urheilullisessa asussa

Erityisen tärkeitä tervehtiminen ja sen tapa ovat silloin, kun myyjä on provisiopalkalla. Puhelinliittymiä myyvän onkin oltava hyvin herkkä tervehdystä valitessaan, jotta hän onnistuisi tekemään asiakkaaseensa mahdollisimman positiivisen vaikutuksen.

Valitettavasti samanlaista paneutumista tervehtimiseen ei näytä olevan bussikuskeilla. Jopa silloin kun asiakas tekee aloitteen, vastausta ei kuulu tai se on korkeintaan epäselvä murahdus. Jos HSL haluaa kohottaa imagoaan, tässä olisi yksi kehittämisen paikka.

Tämä opiskelijoiden havaintoihin perustuva kirjoitussarja päättyy tällä erää.  Onkin aika lausua kiitokset aineiston kokoajille.  Millaista kielessä ilmenevää vaihtelua kannattaisi tarkkailla seuraavaksi?