Hanna Lappalainen
Kylmä tosiasia on, että suurin osa suomen sanastosta muualta lainattua. Tämä pätee hyvinkin tuttuihin ja ihan suomalaiselta kuulostaviin sanoihin. Pieni on se joukko, jonka juuret ovat johdettavissa uralilaiseen kantakieleen.
Helpoiten lainasanoiksi tunnistaa nuorimmat. Niiden kanssa joutuu jopa pohtimaan, mistä kielestä on kysymys. Onko esimerkiksi ok suomea? Uskallan tunnustaa, että kuittaan sillä sujuvasti monet teksti- ja sähköpostiviestit. Ei tule edes mieleen, miettiä suomalaisempaa vastinetta.
Enemmän englannilta mielestäni tuntuu pliis, vaikka sen suomalaisittain kirjoittaisikin. Varsinkin nuorison kielenkäyttöön – siis ihan suomenkieliseen – on kotiutunut anyway tai suomalaisittain kirjoitettuna enivei. Se on kätevä esimerkiksi siksi, että se on lyhyempi kuin suomalainen vastineensa joka tapauksessa. Lyhyys ei kuitenkaan kelpaa yleispäteväksi selitykseksi, sillä onhan vaikkapa muuten lyhyempi kuin by the way. Kyse on sittenkin enemmän tyylistä ja vaihtelun halusta kuin taloudellisuudesta.
Mitä muita sanoja ja sanontoja liittäisitte samaan kategoriaan?