VR on saanut viime vuosina osakseen enemmän julkisuutta kuin on varmaan toivonut. Erityisesti se oli median hampaissa toissa talvena, kun liikenne takkusi. Silloin moni valitteli niukkaa tiedottamista. Itselläni on päinvastaisia kokemuksia.
Olen ilmeisesti ollut poikkeuksellisen onnekas, sillä viikoittaisesta
matkustamisestani huolimatta en ole kovin monta kertaa ollut pahassa pulassa. Enkä
voi sanoa kärsineeni huonosta tiedottamisesta. Itse asiassa sanoisin melkein
päinvastoin: kun junaan pääsee, siellä kyllä kuulutuksia riittää. Nauhalta
tulevien vakiotiedotusten lisäksi konduktöörit varmistavat moneen kertaan, että
matkustajat ovat oikeassa junayksikössä, ja jos juna hetkeksikään pysähtyy, on kuljettaja
saman tien äänessä. Tämän lisäksi ravintolavaunusta ehtii Helsingin ja
Lappeenrannan välillä tulla parikin mainosiskua. Kun yrittää uppoutua töihinsä, jatkuvat keskeytykset välillä häiritsevät.
Toisaalta spontaanit tiedotukset tarjoavat tutkijalle
kiinnostavaa materiaalia. Varsin usein näissä idän pikajunissa huomaa, että ravintolavaunun
työntekijällä tai konduktöörillä on itäsuomalainen tausta. Osa revittelee
murteellaan reilusti, mutta savolaisuus saattaa paljastua silloinkin, kun
puhuja ilmiselvästi pyrkii kirjakieliseen ilmaisuun. Sen kuulee vaikkapa
lopputoivotuksesta, joka itäsuomalaisittain äännettynä kuuluu suunnilleen näin:
”Oekeen viihtyissää matkkaa.”
Ravintolavaunun kuulutukset ovat kiinnostavia myös siinä
mielessä, miten matkustajia houkutellaan ostamaan ”kahvi pullan kera”. Eilinen
mainos oli varsin ovelasti muotoiltu. Ensin ystävällinen naisääni tarjosi
palvelujaan yksikön 1. persoonassa ja toi näin tunteen, että hän on
henkilökohtaisesti juuri minun käytettävissäni: ”Palvelen teitä vaunussa 4.”
Kun hän alkoi esitellä ravintolansa antimia, hän rakensi valintojen tekemisestä
– jopa annosten valmistamisesta – asiakkaan
ja myyjän yhteistä toimintaa: ”Voisimme lämmittää vaikka pizzan…” Kertaakaan
puhuja ei viitannut asiakkaaseen suoraan sinä-
tai te-pronominilla, vaan esimerkiksi
kahvia hän mainosti näin:
”Jos kahvihammasta kolottaa, kahvi ja pulla hintaan…”
Mietin välillä, onko junakieli näin värikästä vain itäisillä
rataosuuksilla vai kuuluuko paikallisväri muuallakin. Kertokaahan kokemuksia
juhannuksen junamatkoilta ja muiltakin! Sen verran toivoisin, että keskitytään kieleen ja jätetään VR muuten rauhaan.