Runoilijan ensimmäiset sanat.
Jatketaanpa joidenkin ihmisten mielestä kokeelliseksi(?) luokiteltavan runouden popularisoimista.
1) Ota jokin kirja tai teksti.
2) Ala kirjoittaa rivien ensimmäisiä sanoja ylös.
Ja jälleen kerran jo tutuksi tullut loppuvaihe:
3) Lopuksi koosta sanat säkeiksi.
Pari huomiota tästä tavasta tehdä runoja:
- Itse olen huomannut että lyhytriviset tekstit toimivat parhaiten.
- Sanoiksi lasketaan myöskin ne edellisen rivin viimeisten sanojen loput
jotka muodostavat ymmärrettävän sanan. Esim. etukäteen sanan
"teen". Joskus sivuilta hyppii silmille mielenkiintoisia "sanoja" kuten
raskuu.
Alla oleva esimerkki on tehty
Karri Kokon Silläkin riskillä esseestä (
Poetiikkaa II, Savukeidas, 2009).
Merkillisiä viisitoista muistista
tekisi valo kysymyksistä runonsa
jättävät kaikista mutta
siitä päämääriin varhaiset muodostavat
pidämme
voivat säilyy
tai kerta ensimmäinen
mutta lukee, noudattaa murrosikäisen oman
sen jotakin ihmiselle
läpi kirjaa.
“Oikea kysymys kuuluu: Milloin muut lopettivat?”
Oikeastaan tuota mielenkiintoisempi kysymys on:
MIKSI te lopetitte?