8.6.2009 12.40
Mielellään sitä ajattelee kielellään
Tuli Vesa Heikkisen Olematon hinta viestiä lukiessani jälleen kerran mieleen että ihmiskieli on monitulkintainen ja siksi suhteellisen huono viestin välittäjä.
Vaikka kirjoitettu kieli on aivan yhtä monitulkintaista kuin puhuttukin niin siitä huolimatta vallalla tuntuu olevan uskomus kirjoitetun kielen olevan puhuttua yksiselitteisempää. Tuo uskomus johtunee siitä, että luettaessa tekstiä eivät elekieli ja äänenpainot pääse häiritsemään viestin vastaanottoa.
Mutta kirjoitetun kielen ongelma onkin juuri se etteivät nuo inhimilliseen kommunikaatioon olennaisesti kuuluvat nonverbaaliset viestinvälitystavat pääse vaikuttamaan viestin perillemenoon. Koska ihminen kuitenkin on sosiaalinen eläin olemme me erittäin taitavia tulkitsemaan toistemme pieniäkin eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja.
Olemme tosin erittäin taitavia niiden väärintulkinnassakin.
Itse asiassa viestinnän väärintulkinta taitaa olla yksi perusominaisuuksistamme.
En osaa sanoa kumpi, kirjoitettu vai puhuttu kieli, on
yksiselitteisempi, moisen asian fundeeraaminen on minua viisaampien
ihmisten tehtävä.
Meinaan et emmä moist juttuu osaa kelaa, emmä mikää viisauden rakastaja oo. Runoiski mä vaan koetan luoda mielikuvii ja assosiaatioit, ei mun tarkotuksena oo minkää viestin välittämine. Ja asiallisen tekstin skrivaaminen on mulle ylipäätään niiku ongelma, siin pitäis välittää pilkuist ja pisteist ja sillee, mutku EVVK. Siks runous mulle sopiiki.
Vaikka kieli, oli se sitten puhuttua tai kirjoitettua, onkin huono ja monitulkintainen tapa kommunikoida on meidän ainakin toistaiseksi tyydyttävä siihen, parempaakaan ei taida olla tarjolla ja tuleehan sitä mielellään ajatelleeksi kielellään.
Palaa otsikoihin
| 5 puheenvuoroa
| Keskustele
onk yksselitteisyys hyväkin tavoite ja monitulkintaisuus huano asiaintila?
Misä se yks kirkas viästi täsä tai tosa sit ikäänko piilee, minkä kiäli pääsee samentamaa?
"Kasvien kanssa, eläinten seurassa
ei puhe sulje portteja."