Sotakoira Lucca on palvellut maataan ja menettänyt etutassunsa. Näin kertoo Suomen toiseksi paras iltapäivälehti Iltalehti (15.9.2012, s. 23).
Ikävä tapaus. Mutta onko koiralla isänmaa, jota hän palvelee - tässä tapauksessa sotatantereella Afganistanissa? Vaikka eihän siellä sotaa ole, kun nämä amerikkalaisjoukot ovat siellä vain turvaamassa. Ja tämä Lucca oli turvaamassa amerikkalaisia sotilaita ja etenkin isäntäänsä, Yhdysvaltain merijalkaväen ylikersanttia Chris Willinghamia.
Koiraystäväni Osku on bordercollie, maahanmuuttajien tai -muutettujen jälkeläinen. Minua hän palvelee hyvin ja tarvittaessa puolustaakin, mutta mahtaako hän ajatella maataan? Mene tiedä, vaikka bordercollien on osoitettu oppivan yli 2000 sanaa.
Iltalehdessä oli kuva Luccasta. Kuvatekstissä sanottiin tälleen: "Sodassa menetetty etutassu ei haittaa menoa." No ei kai haittaa, kun se ei ole enää mukana, vaan se on sodassa menetetty tai paremminkin sotilaskoirasairaalassa amputoitu ja poies heitetty. Oliko siis tarkoitus sanoa, että sodassa menetetyn tassun puuttuminen ei haittaa menoa?
Osku pahastuisi uutisen epätarkasta kielenkäytöstä. Ja jos joku kommentoija vinkuu tästä kirjoituksesta, kerron Oskulle. Säkäkorkeudeltaan Luccan kokoinen (n. 53 cm) Osku tulisi alta ns. aikayksikön minua puolustamaan - koko 2000 sanan varastollaan.