Annanko kirkkotieni nurmettua?

Tien nurmettuminen on kieltämättä hankala ongelma, olipa kyse mistä tiestä tahansa. Kaupungistuminen on kuitenkin kirkkotien osalta vähentänyt tätä ongelmaa: yhä useamman kirkkotie on asfaltoitu, eikä nurmettuminen ole sille yhtä suuri uhka kuin hiekkatien kyseessä ollen.

Aivan Herran turvassa nurmettumiselta ei ole asfaltoitukaan tie. Monet kävelyreitit – kuten kirkkotiet ainakin loppupäästään – pohjustetaan usein liian ohuella sorakerroksella, eikä niiden pintakerroksenkaan asfaltin vahvuus ole aina toivottua luokkaa, kaikenlaisia asfalttifirmoja kun on liikkeellä eikä harmaan talouden torjunta niitä paljon kitke.  

Routa saattaa siis murtaa asfaltin pinnan, ja niinpä ennen pitkää näemme, että pintaan avautuneesta murroskohdasta pilkistää vihreä verso.

Vain hiekan varaan tehty ja hiekalla pinnoitettu kirkkotie on vielä alttiimpi noiden vihreiden pirulaisten – tämä sana kirkollisessa yhteydessä sallittakoon – hyökkäykselle. Erityisen alttiita ruohon hyökkäykselle ovat hiekoitetun tien reunat. Niille kohdistuu vähemmän nurmettumista ehkäisevää askellusta, ja liian matalaan upotetut reunalaudoitukset tai  -kiveykset lisäävät nurmettumisen riskiä.

Nurmettuminen sinänsä ei ole pelkästään kielteinen ilmiö. Muinaiset esi-isämme laidunsivat lehmiään yleensä metsässä. Metsässä lehmät saivat syödäkseen kyllä lehtipuiden ja -pensaiden lehtiä, mutta ravitseva ruoho oli niille vain etäinen kangastus varsinkin kangasmailla. Eivät senaikaiset laihat kantturat paljon heruneet.

Siirtyminen nurmiviljelyyn merkitsi suurta edistysaskelta Suomen maataloudessa.  Kiertoviljelyllä aikaansaatu, jalostettu ja ennenvanhaista köyhää saraa paljon ravitsevampi heinä tuli maidontuotannomme tukipilarien saataville. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä maidosta ja varsinkin voista – tuosta maamme ensimmäisestä Nokia-tuotteesta -  tuli pitkäksi aikaa Suomen viennin kulmakivi.

Henkilökohtaisesti olen aivan omakohtaisen kokemuksellisesti saanut paljon kokemusta hiekoitetun kävelytien vihreätä vaaraa vastaan käytävässä ikuisessa taistelussa. Tuppasivat nurmettumaan, perkele. Tää onneksi tapahtu Ranskassa jossa on aina aineet kuhunkin olosuhteeseen. Tuli avuksi Round Up – ranskalainen keksintö kuten (naturellement!) nimestäkin kuulee. Sitä kun ruiskuttaa niin ei jumalauta ruoho kasva kirkkotiellä – eikä missään muuallakaan. Tiellä.

Haittansa kyllä. Ei saa pitkään aikaan syödä rundapilla ruiskutetussa maassa kasvanutta retiisiä. Ei o iso haitta. Harvompa siinä kirkkotiellä hyötykasvia viljellään.

Niin että en anna kirkkotieni nurmettua. Kyllä jämpti on niin.

Lasse Koskela, Virtain lukio

JK. Otsikko on ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeesta vuodelta 1978.