Mitäköhän edes käy?

Tänäpäivänä haluan painostaa kielen tärkeydestä. Pitkässä juoksussa on mielekästä, että nähdään iso kuva.

Loppupeleissä on haasteellista, että ihmiset ymmärtää toisiaan, ja tämän kieltä. Kuten Marjo Jontuni osoittaa novelissaan Untako lienee.

Nykyään on paljon vapaanpaa kun viimeisellä vuosisadalla tuhat vuotta sitten. Silloin isännät ja rengit ei voineet pariutua vaan oli pakko pitää kulissia ja avioliitto oli järki-asia.

Köyhä talonmieskin saattoi kosia hevos retkellä ja naisen oli pakko suostua.

Raha-asiahan se oli ja sellaisena minä sitä pidinkin. Tarvittiin iso optio ja sitouttamis raha kun oli ulkopitäjä.

Välillä vanha nainen huokuilee rakkaansa perään jolle ei osannut aikanaan saada sanaa suustaan.

Kaikki ihmiset kuitenkin kaipaa pysyvenpää ja syväällistä pari suhdetta, elämässään. Mutta kumppania vaihdetaan pari suhdepeleissä. Mutta pinnallisesti.

Ennen mentiin naimisiin nuorena, novellin nainen oli puoli välissä neljättä kymmentä.