Ovatko talouspuhe ja raha fiktiivistyneet?

Entä talousuutiset? Niissä sanotaan, että käsillä on finanssikriisi. Kreikka on velkaa niin ja niin monta miljardia euroa, ne ja ne ovat taanneet niin ja niin monta miljardia tai miljoonaa, ja ne ja ne ovat kärsimässä niin ja niin monen miljardin tai miljoonan luottotappiot, että ovat menossa maksukyvyttömiksi, mutta Suomi saa niin ja niin isot vakuudet jos maksaa niin ja niin paljon. Siis miljoonia tai miljardeja – ihan sama, yhtä käsittämättömiä summia ne ovat.

Ja hei, lopuksi: susta tulee työtön.

Jaaha, kriisi tulee, vaikka en huomaa ympärilläni mitään muutosta. Mutta kun uskon tämän kriisin tulevan, tulen hysteeriseksi ja ennen pitkää hysteria aiheuttaa kriisin. Niinko?

Ilmeisesti mikä tahansa kriisi voidaan aiheuttaa fiktion avulla. Kun sanotaan, että on kriisi, niin kohta se on.

Rahakin taitaa fiktiivistyä. Kuulemme uutisista, jotka nykyään alkavat olla kaikki talousuutisia lukuun ottamatta loppukevennyksen Loimaalla syntynyttä kaksipäistä vasikkaa, että Suomi tai Kreikka tai kansantalous tai mikä lie on maksanut tai menettänyt esimerkiksi 880 0000 euroa. Minulla on taskussa 60 euroa.

Raha reaalistuu vasta silloin, kun sitä ei ole. Ilman kahta euroa – miljardien eurojen liikkeistä huolimatta tai niiden vuoksi – ei saa kaupasta leipää. Siinä tilanteessa ns. kriisi ns. realisoituu sen henkilön osalta, joka ei saa kaupasta leipää, kun hänellä ei ole kahta euroa.

Kaunokirjallisen teoksen lukija palaa lukukokemuksensa jälkeen ns. reaalimaailmaan ja tekee voileivän.  Talouspuheeseen uskonut huomaa, ettei ole sitä leipää josta tehdä voileipä – eikä sitä voitakaan.

Maailmassa toimii ns. realiteettiperiaate, josta suuri idolini S. Freud aikoinaan muistutti. Nyt me seuraamme fiktiivistä talouspuhetta ja päädymme leivättömään realiteettiin.

Ikävä tapaus, sanoisi entinen esimieheni.