Tämä ja hän

Pronomineilla hän ja tämä on kummallakin kirjoitetussa kielessä vissi tehtävänsä. Tämä viittaa yleensä tekstissä juuri mainittuun henkilöön. Iso suomen kielioppi antaa tämmöisen esimerkin: ”Ritari polvistui neidon eteen ja pyysi tämän isältä lupaa viedä neito Roomaan, jossa hänestä tulisi keisarin puoliso.”

Kieliopin esimerkki on vähän outo: ritari polvistuu neidon eteen mutta puhuttelee tämän isää. Mitä se siinä neidon edessä tekee kun isälle puhuu? Mutta tämä on kyllä oikeassa tehtävässään, viittaamassa neitoon.

Hän ja tämä alkavat mennä iloisesti sekaisin. Tämä tuntuu tunkeutuvan hänen tilalle. Demonstratiivipronomini on siis siirtymässä persoonapronominin tehtäviin. Toisinaan hänen ja tämän ylenmääräinen käyttö johtaa aika hulppeisiin virkkeisiin: ”Vuonna 1981 hänet tuomittiin vankilaan tämän kritisoitua presidentti Anwar Sadatin hallintoa.” (HS 25.5.2011.) Virke on päälle päätteeksi kappaleen alussa, jolloin sen omituisuus korostuu.

Varsinkin kappaletta aloittavassa virkkeessä olisi syytä mainita subjekti nimeltä. Tässä tapauksessa subjekti on El Saadawi – tämästä on siis hänessä kysymys. Esimerkkivirkkeen asia olisi ollut paremmin ilmaistavissa vaikkapa näin: ”Vuonna 1981 El Saadawi tuomittiin vankilaan hänen kritisoituaan presidentti Anwar Sadatin hallintoa.”