Kevääseen heräävä luontomme ja kielemme kauneus

”Maaliskuu maata näyttää”, sanoo viisas suomalainen sananparsi. Ja näin todella on. Päivä päivältä lisääntyvät pälvet, joiden yksikkömuotoa käytetään myös kauniina naisen nimenä Pälvi, ja pian ne houkuttelevat muuttolintumme palaamaan pohjoiseen kotiinsa etelän evakosta, jossa kenties on lämmintä mutta ei kotimaamme kaihoisaa kauneutta.

Ilmaisuvoimaisesti ja vivahteikkaasti nimettyjen kotoperäisten lintujemme iloinen liverrys täyttää pian puhtaansinisen ilmamme, ja saamme innostuneen odotuksen vallassa tarkkailla, milloin lumen alta paljastuneesta isänmaamme mullasta puhkeavat esiin vihreät uuden elämän versot.  Suomen kaunista sanaa verso on tosin myös häpeällisesti ryöstöviljelty: sitä on käytetty ulkomaisen automerkin mallinimenä.

Eipä aikaakaan, kun ensimmäiset narsissit, joille pikimmiten olisi kehiteltävä omakielisempi nimi, leskenlehdet ja sinivuokot kaunistavat metsiämme ja peltojemme reunuksia.

Jo toukokuussa leviää uuden elämän viherrys tasaista vauhtia etelästä pohjoiseen maassamme. Myös ruoholle on verbaalisesti virtuoottinen kansamme osannut antaa uusia merkityksiä.

Pian on kesä täydessä terässään, kuten sanotaan. Terä on myös Mora-puukossa, joka toisinaan löytyy jopa kenkun kaverin kylkiluiden välistä. Onpa kansa luovasti osannut tämänkin ilmaista: ”Se sai keklun keuhkoonsa.”

Uhkean, kukkean, vehreän, värikkään ja monipuolisesti hedelmää kantavan lyhyen mutta kauniin kesämme toivossa jaksamme ilomielin vielä ne muutamat kirret, joita moni-ilmeinen kevätsäämme meille tuo.