Katselen keskiviikkoisin mielelläni Urheiluruutua. Sieltä tulee V5-raportti.
Raviurheilu on Urheiluruudulle pyhä asia, näköjään. Siksi se lähettää V5-raportin, jossa kerrotaan ja näytetään, mitä V5-raveissa on tapahtunut. Minulle raportti tuottaa sadomasokistista tyydytystä.
Raportti on kuvattu yhdellä, paikalleen juntatulla kameralla. Jossain kaukana etenee ruskea rykelmä, joka välillä muuttaa hiukan muotoaan. Rykelmä etenee hitaasti radalla, jota sanotaan kaviouraksi. Ennenvanhaisilla talviteillä tosiaan oli kavioura. Reen jalakset kulkivat syvään uurtuneita raiteita pitkin, ja niiden välissä oli hevosten kavioiden aiheuttama ura, kavioura. V5-kavioura on rata, jolla ajetaan autollakin.
Kaukana hitaasti etenevän ruskean rykelmän vähäisiä muodonmuutoksia selostaa toimittaja, joka yrittää epätoivoisesti tehdä näkymästä dramaattisen. Hän sanoo, että joku siellä hyökkää rajusti, kirii tai muuta sellaista. Huutaminen ei saa aikaan dramatiikkaa vaan koomisen tunnelman. Joku hevonen hyytyy. Mitähän tapahtuu, kun hevonen hyytyy? Kai siitä tulee alatoopia?
Kamera on maalisuoralla. Maalin kohdalla se kuitenkaan ei ole, joten tulojärjestystä ei yleensä näe, kun ei se maalin kohtakaan ihan helposti erotu. Toimittajan täytyy kertoa tulojärjestys. Samalla hän ilmoittaa, että kupongin arvo on nyt kahden lähdön jälkeen 2,75. Ohjelman pyhyyden ymmärtäisi, jos kyse olisi 2,75 miljoonasta. Mutta ei ole, arvo on 2,75 euroa. Kolmen lähdön jälkeen se on 5,45.
Hevosilla on kummallisia nimiä, joita toimittaja ei aina osaa lausua.
Kun viisi samannäköistä lähtöä on kuvattu ja kerrottu, kerrataan vielä oikea V5-rivi. Joku saattaa voittaa jopa 60 euroa.
V5-raportti kelpaisi sellaisenaan Kummelin sketsiksi. Jatko-osassa voitaisiin haastatella ohjastajaksi ryhtynyttä urheilija Timo Silakkaa ja hänen valmentajaansa Raimo Vormistoa, joka kehottaisi Silakkaa puristamaan perseellä.