Joskus sitä rupeaa ihmettelemään ihan tavallista asiaa, joka on painettu lehden sivulle satojen tuhansien lukijoiden nähtäville.
Helsingissä ilmestyvässä paikallislehdessä Helsingin Sanomissa oli 6.2.2011 mielipidesivulla juttu, jonka otsikkona oli Politiikanteon ohjaamiseen ei tarvita "onnellisuusmittareita".
Kirjoituksen viesti oli se, että ripeästä talouskavusta huolehtiminen on yleensä hyvää onnelllisuuspolitikkaa. Ei siinä muita hyvinvoinnin mittareita kuulemma tarvita. Jaaha, mielipide tuli selväksi.
Jutulla oli kaksi kirjoittajaa. Jäin ihmettelemään toisen kirjoittajan titteleitä. Niitä oli kaksi: "tutkimusjohtaja, Etla" ja "professori, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu"
Kylläpä on tuo kirjoittaja trimmannut henkilökohtaisen tuottavuutensa hyvään kilpailukuntoon. Professorilla on 1600 tunnin työvelvollisuus. Monet tuntemani professorit sanovat joutuvansa käytännössä tekemään enemmän töitä ja pitävät virkaansa työläänä.
Tuon mielipidekirjoituksen toinen kirjoittaja on toista maata. Hän ehtii professorinvirkansa ohella toimia Etlan tutkimusjohtajana. Etla ei muuten ole Jyväskylän yliopiston erillislaitos vaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitos.
Olen tottunut ajattelemaan, että yliopistoissa tehdään riippumatonta tieteellistä tutkimusta. Etla ei taida toimia aivan samoin periaattein.
Jyväskylässä on löydetty oivallinen synergian lähde. Mutta kyllä minä silti ihmettelen tämmöistä yhdistelmää. Aina sitä oppi lehtiä lukemalla uutta.