Vanhuslaista vähäsen

Mutta klassikosta lähden liikkeelle. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen osan alussa Pentinkulman torpparit  ja heitä vähäväkisemmät ovat kerääntyneet Koskelan Jussin kattotalkoisiin. Töiden jälkeen pidetään yllä small talkia, jonka yhteydessä kuullaan eräänlaisella kollektiivisella äänellä seuraavanlainen väestö- ja sosiaalipoliittinen kannanotto:

”Kyllä tästä joku valkeus täytys tulla. Muuton on elämä ihan kuitti. Mullakin on vielä moona maksettavana, vaikkei sillä, kai se ny vanhempansa hoitaa täytyy ilman moonaakin ja sopimuksia, mutta kun ei tahdo omaankaan pöytään kaikin ajoin löytyä mitään.”

Talkoiden keskustelu käydään syyskesällä 1885. On ilo nähdä, että tehokas valtiovaltamme on viipymättä tarttunut Linnan trilogiassa esitettyyn haasteeseen. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan vanhuslakia, jonka ensimmäinen luonnos tehtiin 1974. Laki ei vielä ole voimassa, sillä se kaipaa ”valtavirtaistamista”, sanoo sosiaalipalveluyksikön johtaja Reijo Väärälä Suomen Kuvalehdessä (no 1, 7.1. 2011).

Tämä ”virtaviivaistamisen” tarve johtuu siitä, että ensteks pitäs ”ikäihmisten asemaa tarkistaa kaikessa lainsäädännössä”. Että ei ole lakia, kun ensin pitäisi tarkastella kaikkia muita lakeja. Koiraverolaissakaan ei kai vanhusten asemaa ole otettu mitenkään huomioon. Ensin pitäisi siis saada muun muassa koiraverolaki ja sadat muut lait kuntoon. Sitten ruvetaan miettimään, pitäisikö vanhusten saada riittävästi vaippoja.  Eikä semmosta lakia muuten ole vielä Ruotsissakaan. Kuivatelkoot vanhukset nyt vain niitä käytettyjä vaippojaan pattereiden päällä, kyllä täällä painetaan täysillä lainsäädäntötyötä.

Pidän lujasti kiinni negatiivisuudettomasta tammikuusta. Hienoa, STM, hienoa! Kyllä siittä varmaan hyvä tulee. Ei kannata hosua. Tiedetäänhän se, mitä hosumalla tulee…

Mutta rupee meneen vähän henkilökohtaiseksi. Vanhenen. Ja niin vanhenet sinäkin, Reijo Väärälä, Suomen Kuvalehden kuvasta päätellen – parta on harmaa meillä molemmilla. Että koittasit pitää kiirutta. Kun sen vanhuslain luonnos esiteltiin vuonna 1974, minä sain kuorma-auton ajokortin. Siitä on 37 vuotta.

Nähdään Kustaankartanon vanhainkodissa. Toivon, että meillä menee hyvin. Katotaan sitä koiraverolakia sitten myöhemmin. Jooko?

Yritän kestää negatiivisuudettoman tammikuuni kunnialla loppuun. Joskus tekee kyllä tiukkaa, kun katselee esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön koottuja selityksiä, jotka on ihan ns. perseestä. Onneksi olen ammatltani fiktion tutkija - töitä riittää.