Ennen sitä sanottiin lumenluonniksi.
Mihin tässä kielenkäytössä vielä yllämmekään? Noin kollektiivisesti. Julkisessa taloudessa on kestävyysvaje. Se tarkoittaa sitä, että julkinen talous on persaukinen (perstäytevajeinen?) tai pelkää sellaiseksi tulevansa. Julkisuusvajeinen (ent. salainen t. yksityinen) talous ei taida sitä pelätä, mutta eihän se aukinen ole ollut ennenkään.
Minulla oli havaintovaje, joka koski autoani. Niinpä ryhdyin tänään kello 17.02 jäljittämään autoani. Siitä näkyi radioantennin pää. Arvelin, että antenni ei ole autovajeinen vaan sen jatkevajeen poistajana on minun luksusautoni (jonka aion vaihtaa, koska sen takuuaika on mennyt umpeen eli siinä on takuuvaje) kaltainen jatke. Eikä se ollut tietovajetta: sieltä se auto löytyi. Tietovaje muuttui siis luulovajeeksi.
Lapioidessani kaksi tuntia puuttuvaa lumivajetta aloin tosissani pelätä kestävyysvajetta. Suotta. Parin tunnin kuluttua minut yllätti ahkeruusvaje, ja ajattelin, että autoni pitovajeen korvaaja (ent. luistonesto) auttaa lapioimiskestävyysvajeen yllättämän kuljettajan pois erityistoimivajeen alueelta.
Pitovajeen ehkäisijä osoittautui joissakin oloissa huonoksi - ei kun hyvävajeiseksi ratkaisuksi. Parempi se on joskus antaa ...tana pyörien sutia pitovajeesta piittaamatta niin että lumi lentää kiinteysvajeisena (ent. pöllynä). Eli siis ASR kytketään nappia painamalla toimintavajeiseksi.
Nyt siis olen onnettomuusvajeinen (ent. onnellinen) mutta univajeinen (ent. väsynyt). Aion vaipua valvevajeiseen tilaan.