Me ollaan maahanmuuttajia kaikki...

Nopeasti yleistynyt termi ”kantasuomalainen” kuulostaa korvissani omituiselta. Sitä käytetään usein jonkinlaisena ”maahanmuuttajan” vertailu- tai vastakohtana. Minun ja varmaan monen muunkin suomen kieltä opiskelleen tajussa se yhdistyy kantasuomeen, suomen kielen oletettuun varhaisvaiheeseen.
 
Keitä ovat kantasuomalaiset? Viitataanko termillä asuinalueeseen, kieleen vai heimoon? Kantasuomea puhuneet esi-isämme eivät asuneet Suomessa eivätkä liioin Suomeen muuttaneet. Heidän jälkeläisensä muuttivat Suomeen, joten kantasuomalaisten jälkeläisinä juuri me suomalaiset olemme maahanmuuttajia tai ainakin heidän perillisiään. Täällä asui kyllä kantaväestöä, saamelaisia, mutta heidät ajettiin pikku hiljaa yhä pohjoisemmaksi.
 
Vaikeuksia tulee siinäkin tapauksessa, että termillä viitataan heimoon. ”Kantasuomalaiset” osoittautuvat aika heterogeeniseksi ryhmäksi. Suomen alueella asuu kaksi ihmisryhmää, joiden geneettinen perimä on erilainen: länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset. Näiden ryhmien välinen maantieteellinen raja kulkee osapuilleen Pähkinäsaaren rauhan rajojen mukaan.
 
Toi hämäläiselle mikään uutinen ole.
 
Ja vielä: mistä ajankohdasta alkaen voi puhua ”suomalaisista”? 1800-luvun loppuun saakka ”Suomessa” asuneiden ihmisten identiteetti rakentui talon, suvun tai ammatin varaan. Nykykatsannon mukaisesti voisi sanoa, että oli vahva paikallisidentiteetti. Fennomaanit sitten rupesivat piirtelemään kuvia Suomesta ja alkoivat opettaa ihmisiä ”suomalaisiksi”. Vuosikymmenten pänttäämisen jälkeen ”Suomi” ja ”suomalaiset” alkoivat näyttää luonnollisilta asioilta.
 
”Maassa maan tavalla tai maasta pois”, kuuluu sanottavan. Että ruvetaanpas suomalaiset pakkaamaan laukkujamme, ellei poronhoito kiinnosta.