Kotuksen blogissa on käsitelty viehtymystä monitavuisuuteen. Sellainen taipumus näkyy olevan olemassa.
Porvoolainen tuomioistuin antoi afrikkalaiselle miehelle elinkautisen joukkotuhonnasta, sanoo Helsingissä ilmestyvä puolivirallinen paikallislehti.
Joukkotuhonta? Tarkoite on karmea, mutta sille annettu nimi panee miettimään mieltymystä monitavuisuuteen. Eikö kelpaa joukkotuho, joukkosurma, joukkotappo, joukkomurha? Juristini sanoisi kyllä 600 euroa maksavassa puhelinkeskustelussa, että tappo ja murha ovat eri asioita. Varmaan ovatkin.
Tuhokin vähän mietityttää. Kysymys on kuitenkin tappamisesta. Ihmisiä ja elukoita tapetaan. Tuhota-verbi taas viittaa enemmänkin aineellisen kohteen tuhoamiseen. Sotatilanteissa raja tosin hämärtyy, jos ystävällinen tuli (friendly fire) tuhoaa kohteen, jossa on elävää voimaa.
Joukkotuhon kohteina ovat kuitenkin olleet ihmiset. Heidät tapettiin. Tuhottiin siis kyllä, mutta elollisen olennon ollessa kyseessä on yleensä puhuttu tappamisesta tai murhaamisesta. Juu, ja tarkkaan ottaen myös kuolemantuottamuksesta.
Joukko-sanan saattaa tulkita viittaavan ihmiseen tai muuhun elollliseen. Tuhonta taas on aivan tarpeeton johdos. Mutta kai niiden yhdistelmä kuulostaa sitten jotenkin virallisemmalta.
Toivottavasti mieltymys johdoksilla tehtyyn monitavuisuuteen ei jatku. Muuten syylistyn kohta ylinopeuden ajantaan, sen seurausten maksantaan ja koko tapauksen kaduntaan. Vaikka suomi on muutenkin aika pitkäsanainen kieli, ei sanojen pituus riitä silloin kun hienostellaan. Ei riittänyt aikoinaan Ranskan hovissakaan. Meneekö jaontaan? Tai siis jakeluntaan?