Kyllä on kovaa kieliblogistin elämä! Tuskin olin saanut urputetuksi karsimisesta kun paneminen kiihotti.
Niin. Panin tuossa äsken blogiin jutun karsimisesta, istuin keittiön pöydän ääreen syömään kalasoppaa ja lukemaan Ilta-Sanomia, koska siihen pannaan torstaisin Bisquitin pakina sivulle neljä. Kurkkuuni karahti, vaikka soppa oli ruodotonta. Panin tupakaksi. On nimittäin tämä panna-verbin välttely mennyt naurettavaksi.
Mutta pankaas varroten. Ei se ollut Bisquitin vika - eikä ansiokaan. Ilta-Sanomien väliin oli maksullisesti pantu Heinolan kaupungin mainosliite Heinolassa jyrää (otsikko lainattu Juicen biisistä, jossa kuudesti lauetaan).
Heinolan kaupunginjohtaja Hannu Komonen päättää päämainoskirjoituksensa tai mainospääkirjoituksensa ytimekkääseen hyperkorrektiutueen: "Tämä lehti on osoitus siitä, kuinka elämänmakuinen pikkukaupunki pistää parastaan."
Pistää parastaan? Kuule Heinonen, mitä tapahtuu, kun sika pistetään? Älkää nyt hyvät heinolalaiset pistäkö parastanne. Pankaa sitä. Kun se vanha hyvä idiomi kuuluu, että "panna parastaan" - eli tehdä parhaansa.
Pankaas nyv vähä miättien siälä Heinolassa mitä kirjotatte. Tolla pelillä mää paan muuttaen vaka mihim muta eh Heinolaan.