Läsin infektiota. Makoilin Viivin (kissa, 15 v., 8,2 kg) vieressä ja kuuntelin radiosta jumalanpalvelusta.
Pappi pyyteli Jumalalta jotenkin siihen malliin, että "Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Onko tuo nyt viisas rinnastus? Eikö kannattaisi pyytää ihan suoraan, että anna meille meidän syntimme anteeksi, siis koko roska, ottamatta pyyntöön rinnastusta "niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"?
Yleisen elämänkokemuksen perusteella näyttää siltä, että me yleensä annamme melko nihkeästi anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Jos siis Jumala antaa meille anteeksi syntejämme saman kaavan mukaan, niin kyä se aika heikoo on, toi syntien anteeksi saaminen sitte. Ja Jumalahan voisi todeta, että sitä saa mitä tilaa. Ei tule syntis anteeksi, kunnes ole ittekään isommin antanu anteeksi niille jokka sua vastaan on rikkoneet.
Että revi siitä!
Olisi syytä muuttaa tota rukousta... jotenkin korostaa tota armon aspektia...
Mitähän raamatunsuomentaja Aarre Huhtala tähän sanoisi?