Arjen viestintää. Osa 277.

-          Meillä on paskasta!

-          No… juu…  Vähäm pölyä päässy…

-     Kato nyt, villakoiria pitkin lattiaa.

-     No ei sitä laattiaa nyn nim paljon näy kun kirjoja ja papereita laattialla..

-          Sä et ole siivonnu.

-          Tässä olluv vähän kaikellaista…

-          Sulla on aina kaikenlaista. Sä et ikinä siivoo!

-     Siivoompas... Viimekskin... Se oli kaunis päivä. Elokuussa.

-     Minkä vuoden elokuussa?

-     No ei siittä nyn nin kauvan oo..

-     Musta tuntuu että on!

 -    Nym mää tierän: Mää tilaan tänne siivoojan!

-          Ei tänne mitään siivoojaa voi tilata!  Sehän pyörtys täällä!

-     Se mitään pyörtys. Ne on ammatti-ihmisiä. Ne on kuule siivonneet kaikenlaisia murjuja huumehörhöjen jäljiltä ja sitten on niitä huusholleja jossa joku on ollu kuolleena kuus kuukautta. Ja viis kissaa, jokka ei oo kuolleita.

-    Mutta nyt on kysymys kotisiivouksesta.

-    Siittä nin juur on kysysmys. Sitten on katto viä noita jokka siivoo esmeks sairaaloita, leikkaussaleja ja onnettomuuspaikkoja. Ne on kuule nähneet verta, paskaa ja palttoonnappeja!

-     Että kutsusit tänne jonkun semmosen.

-     No miksen. Jonsei kerran tavallinen siivooja kelpaa.

-     Nyt kyllä kutsut tänne ihan tavallisen siivoojan.

-     Tämä selvä. Annam mää luen tän nyl loppuun.

-          Mutta sun pitää siivota ensin.

-          Jaa ennenkö luen vai ennenkö tilaan siivoojan? Ymmärränkö mää ny oikeen? Mun pitää siivota että tänne vois tilata siivoojan? Vai ensin tilaan siivoojan ja sitte luen tän loppuun?

-          Joo.

-          Mitä se täällä sitten enää tekis?

-          Siivois tietenkin!

-     Jaa se tavallinev vai se onnettomuuspaikkasiivooja?

-     Sun kanssa ei voi keskustella.

-     Miten nin? Juurhan tässä on keskusteltu minuuttitolkulla. Että tilaanko mää vai en?

-     Minkä?

-     No sen siivoojan!

-     Et kyllä tilaa! Sun on siivottava ensin!