Lasse Koskela
Ylioppilasaine on mieligenreni, ja kiinnostaa se monia muitakin. Äidinkielen opettaja Mirjami Hyttinen esitti keväällä erään nettipalstan keskustelussa hauskan ehdotuksen tehtävänannoksi: "Pohdi talvirenkaan käyttömahdollisuuksia Suomessa erityisesti nastan näkökulmasta."
Hyttinen on tavoittanut erinomaisesti tetävänannon perusperiaatteet: Annetaan aihe (talvirenkaat), aiheen rajaus (Suomessa) ja asetaan näkökulma (nastan).
Tässä minun aineeni ylläolevasta tehtävänannosta:
Nasta puree ja pitää!
Nasta joutuu erityisesti nastarenkaassa haasteelliseen ja vaikeaan tehtävään. Esimerkiksi ilmoitustaululla työskentelevään nastakollegaansa verrattuna hän joutuu lähes epäinhimillisen kovaan työhön, jota tuskin käy vertaaminen ulkosallakaan olevan ilmoitustaulun nastan sentään verrattain staattiseen tehtäväkokonaisuuteen.
Nastarenkaan nastan työ tapahtuu lähes yksinomaan viileissä tai peräti kylmissä oloissa. Ei puhettakaan Nizzan rantabulevardin pehmeän asfaltin hellästä kosketuksesta joko illansuun raukeassa, jo vinosti lankeavassa auringonvalossa tai kiihkeän tunnelmallisessa iltayössä bulevardin katulamppujen valossa, jolloin yö on kuuma, silkinmusta – ja täynnä onnen odotusta. Ei, vain loskaa, lunta, jäätä! Siihen on suomalaisen nastarenkaan nastan tyytyminen.
Silloin harvoin, kun nastarenkaan nasta pääsee Suomessa työskentelemään lämpimämmissä ja pehmeämmissä oloissa, saattaa matkan katkaista sinihaalarinen virkahenkilö, joka yrmeään sävyyn määrää poistamaan nastat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nasta joutuu renkaan mukana useimmiten ummehtuneisiin kellarioloihin. Vapaa-ajastakaan ei siten muodostu nastalle laatuaikaa!
Näistä karuista reunaehdoista huolimatta nastarenkaalla on myös nastan näkökulmasta etenkin Suomessa ja sen arktisissa oloissa paljon käyttömahdollisuuksia, jotka tuottavat nastalle tyytyväisyyttä hyvin tehdystä työstä – ja se on myös nastan paras päänalunen. Itse asiassa käyttömahdollisuuksia on Suomessa enemmän kuin useimmissa Euroopan maissa – ovathan nastarenkaat moniaalla jopa kiellettyjä, esimerkiksi Saksassa.
Suomea voikin toisaalta pitää nastarenkaan ja niin muodoin myös nastan luvattuna maana, jossa Nokian valittu nastakansakunta pyörii luvatussa maassaan iloisesti Nokian NR viitosen mukana iloiten haasteellisesta tehtävästään. Me nastat emme valita, vaikka joudumme jokaisella renkaanpörähdyksellä iskeytymään kiinni milloin hyytävän kylmään, tovereittemme karhentamaan asfalttiin tai – Luoja paratkoon – vielä kylmempään jäähän! Ei! Me teemme työmme. Me pidämme lujasti upotuksellamme kiinni rakkaasta renkaastamme, ja teräksisin kynsin tartumme jäähän turvataksemme isäntämme matkanteon.
Me nastat uskomme tehtäväämme! Me istumme Nokian viitosessa lujasti ja tartumme ajorataan, olipa sen pinnassa sohjoa, lunta, jäätä taikka mitä tahansa inhoittavaa pintaa. Emme kavahda jäätynyttä siltapäällystettä, emme autotalliin johtavan luiskan epäystävällisen epätasaista mutta liukasta pintaa.
Nastarenkaan käyttömahdollisuudet ovat siis Suomessa monipuoliset ja haasteelliset, mutta siitä syystä nastan kannalta antoisat ja haasteelliset.
On Suomi köyhä, siksi jää. Ja nasta.
Lasse Koskela, Virtain lukio
Toisinaan kysytään, voiko äidinkielen kokessa kirjoittaa runon. Kyllä voi. Tässä minun runoni yllä mainitusta tehtävänannosta:
Nastarenkaiden marssi
(sävel Jääkärien marssista, san. L. Koskela)
Syvä iskumme on, pito voittamaton,
meill’ luistoa ei, sutimista.
Koko kulkunne pitomme varassa on,
ei otteemme heltyä saata.
Ajoäänemme vonkuen autolle soi,
mi syöksyvi kurveihinsa.
Ei ennen pitomme loppua saata,
kuin kodos on auton kuski.
Kun luistavat jäällä jo renkaat muut,
me nastat pidämme yhä.
Oli jää, tuhat tuskaa, vaan
yksi aatos on ylpeä, pyhä.
Me nousemme voimalla viskurilain,
soma sohjon on liukkaus voittaa.
Pito uusi nyt Suomessa syntynyt on,
se pitää, se rouhii, se soittaa.
Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yksi suuri on nastan valta.
Sen pitoa ei vesiliirto saa
pois turbomme renkaiden alta.
Sen leijonalippua autoilun
nastarenkaat jäntevät kantaa
yli vauhdin kenttien lumisten
päin nousevan auringon rantaa.
Blogia päivitetty 11.7.2013
