Vain kielipoliisi voi pelastaa kielemme ja kulttuurimme!

Näin ei voi jatkua! On ryhdyttävä päättäväisiin toimenpiteisiin kielemme ja kulttuurimme pelastamiseksi. Ensimmäinen toimi olkoon kielipoliisin perustaminen. Kielipoliisin tehtävänä on valvoa puhutun ja kirjoitetun suomen kielen oikeellisuutta. Jokaiselle kansalaiselle annetaan kielikortti, joka hänen aina on pidettävä mukanaan. Korttiin merkitään haltijansa rikkeet. Pienistä rikkeistä määrätään kielirikemaksu, isommista rangaistaan kielilain mukaan. Jos kielikorttiin kertyy pieniä rikkeitä enemmän kuin kolme, aletaan käyttää kovempaa rangaistusasteikkoa.

Kielirikoksen yrityskin on rangaistava. Jos henkilön epäillään todennäköisin syin aikoneen syyllistyä kielirikokseen, eristettäkään hänet kieliyhteisöstä enintään viiden kuukauden ajaksi. Sanotussa ajassa hänen tapauksensa on saatettava ylioppilastutkintolautakunnan sensorin käsiteltäväksi. Kaikki kielirikokset tuomitsee YTL:n sensori, jonka päätökset pannaan heti toimeen eikä niistä voi valittaa.

Nuoret kielirikolliset ja ensikertalaiset kärsivät rangaistuksestaan vain puolet. Alentuneesti syyntakeelliset eli ns. varttihullut saavat neljännestä pienemmän tuomion.

Sieluni silmillä näen jo kielipoliisin tehon: Kielipartiot (kaksi hum. kandia fil. maisterin johdolla) partioivat kaupungilla. Partion astuessa meluisaan kapakkaan hiljenee puheensorina kuin veittellä leikaten. Yksi ja toinen tutkii kynsiään, monet ovat lukevinaan lehteä, kaikkien ryhti kyyristyy, jotkut pyrkivät muina miehinä vessaan. Vain etäisimmän nurkan kaksi solkkaajaa jatkavat sopertelevia puheitaan, kunnes heidän olkapäälleen laskeutuu jämerä käsi, jonka yläpuolelta kuuluu painokas kysymys: ”Kuulinkos minä siinä potentiaalin päätteessä ännän vai en? Kieliportti ja kielirekisteriote kiitos.”

Mikäli rangaistuksilla - rikemaksulla, sakolla ja vankeustuomioilla - ei saavuteta riittäviä tuloksia,  on ryhdyttävä kieliyhteisökelpoistavaan koulutukseen. Henkilö, joka osoittaa jatkettua piittaamattomuutta kielipoliisin kielloista ja käskyistä, lähetettäköön Inarin järven saareen uudelleenkasvatusleirille. Siellä saavat kielihuligaanit päivittäistä opetusta oikeasta suomen kielen käytöstä. Öisin he saavat kuunnella, kuinka heidän kotuslaisten vartijoidensa ryhdikkäät askeleet kajahtelevat Jäämeren yössä.