Kun rakennus kestää...

Jos on rakentaminen kaikkine homeongelmineen ollut meillä heikolla tolalla, ei ole sen paremmin mennyt naapurissakaan. Luin Helsingin Sanomista jutun, jossa käsiteltiin muuatta Neuvostoliiton puolustusvoimille aikoinaan kuulunutta saarta. Sinne oli laiteltu monenmoisia rakennuksia. Yksi HS:n virkkeenpuolikas pisti silmään: "Seuraavana vuonna alkoi yhdeksän vuotta kestänyt rakennus."

Ilahduttavaa tietysti on, että rakennus noin vain itsekseen "alkaa", mutta ikävää on se, että rakennus kestää vain yhdeksän vuottaa. Perin heikkoa tekoa on rakennus, joka kestää vain yhdeksän vuotta.

Toimittajan tarkoitus oli varmaankin sanoa, että rakentaminen kesti yhdeksän vuotta. Rakennuksen kestosta kai ei vielä ole tietoa, koska se kuuluu olevan pystysssä, joskin hoidon puutteessa nopeasti rapautumassa.

Rakentaminen on rakennuksen tekemistä, rakennus on rakentamisen tulos - talo, autotalli tai tykkiasema, niin kuin HS:n jutussa.

Kiusallisimmillaan johdosten sekaantuminen - tai paremminkin niiden merkityksen hämärtyminen - johtaa väärinkäsityksiin.

Nyttemmin nopeasti yleistynyt sana "koulukiusaus" on minusta erikoinen tapaus. Sana kiusaus on meillä vanhaa uskonnollisen kielen perua; se tarkoittaa sitä, että joku tai jokin houkuttelee meitä synnin teille. Ja mikäpä on suloisempi kuin suunnitteilla oleva synti!

No, kyllä minäkin törmäsin Virtain lukiossa kiusaukseen... kauniiden tyttöjen muodossa, yleensä.

Kiusaaminen sen sijaan on kamalaa, vihamielistä ja toisinaan väkivaltaistakin toimintaa.

Janssoninkiusaus on sitten eri asia. Se on anjoviksella höystettyä perunasuikalelaatikkoa. En tosin oikein ymmärrää, kiusataanko sillä vaikkapa liharuokiin mieltynyttä Janssonia vai houkutellaankon sillä ylensyönnin teille Janssonia, joka pitää kovasti sanotusta anjovisperunasuikalelaatikosta.

"Äläkä saata meitä kiusaamineen, sen paremmin tekijäksi kuin kokijaksikaan, mutta kiusaukset ovat tosinaan kiusallisen mukavia."

Lasse Koskela