Lasse Koskela
Luin Sari Kivistön ja H. K. Riikosen tutkimuksen Satiiri Suomessa (2012). Vaikka tutkimus nimensä mukaisesti keskittyy suomalaiseen satiiriin, on siinä laveasti tietoa satiirin varhaisvaiheistakin.
Mielenkiintoisin tieto tulee 1500-luvulta. Italiassa nimittäin eli noina aikoina satiiristen tekstien kirjoittaja nimeltä Pietro Aretino. Hän jalosti immateriaalisen hyödykkeen eli tekijänoikeuden sijoitusinstrumentiksi, joka saa nykyiset finanssianalyytikot kateellisiksi.
Aretino kirjoitti häväistyskirjoituksia, mutta hän kai ihan nykyisten kirjoittajien tapaan havaitsi ne kannattamattomiksi tuotteiksi. Niinpä hän jalosti tuotettaan: hän saattoi vaatia maksua siitä, että hän ei julkaissut tekstiään.
Aretinon rahoitusinstrumentti on hyvä, mutta se kaipaa jatkokehittelyä. Miksi pyytää täysin ansaittua hyvitystä vain siitä, että ei julkaise? Jos tuotteen eli julkaisematta jättämisen vuoksi pitää ensin kirjoittaa ja sitten jättää kirjoitus julkaisematta, ollaan aivan vanhentuneen designin vankeja. Nykyaikainen dynaaminen markkina vaatii tehokkaampaa toimintaa.
Nykyinen palveludesign tarjoaa helpon väylän tuottavuuskehityksen parantamiseksi. Finanssiosaaminen on nimittäin innovoinut innovaation, jolla Aretinon keksintö tulee päivitetyksi maamme kansainvälisen kilpailukyvyn parantamisen edellyttävälle astraalitasolle.
Tehokkuusvajeen poistamiseen sopiva instrumentti on tarjolla: optio. Nykyaikaisen Aretinon ei tarvitse kirjoittaa mitään. Hän vain aikoo kirjoittaa satiirin, mutta sopivaa hyvitystä vastaan hän jättää kirjoittamatta - tai siis aikomatta. Ei siinä tarvita niin hitaasti valmistettavaa tuotetta kuin kirjoitus. kyllä pelkkä aikomus vallan riittää.
Tuskin maltan odottaa. Lähetän kohta laskuja vaikkapa vain tuhannelle kirjailijalle ja lupaan olla kirjoittamatta heidän teoksistaan, jos he maksavat laskun. Eikä muuten tule nykyisillä arvostelupalkkioilla kirjailijoille kovin kalliiksikaan.
Noh, tuhannesta kirjailijasta jokunen voi jättää maksamatta. Ikävä tapaus. Minun täytyy sitten kirjoittaa heidän teoksistaan. Uskon kumminkin markkinani jatkuvaan laajenemiseen.
Jaa, mutta miksi rajoittaa toimintaa vain kirjailijoihin? Maailma on avoin, ja kirjoittamatta jätettyjä satiireja on helppo tuottaa.