Lasse Koskela
Eipä ihme, että hallitusneuvottelut ovat vaikeita. Niissä kun pitää aamuyön tunteina sopia sellaisistakin asioista, joista neuvottelijoilla on ehkä vain vuosientakaisia hataria mielikuvia. Näin lienee syntynyt ajatus ylioppilastutkinnon uudistamisesta.
Nyt sitten OKM panee toimeksi: uuden kokeen tulee olla käytössä 2015. Periaatteena kuitenkin on se, että oppilaan on lukioon tullessaan tiedettävä, millainen päättökoe häntä odottaa. Niinpä uuden kokeen tulisi olla valmis jo ensi elokuussa!
Tämmöinen aikataulu on hirmuista, sanoisi Paasikivi. Sen lisäksi se on mahdoton.
Hallitusneuvottelijat eivät varmaan ole tienneet, että reaalikoetta uudistettiin muutama vuosi sitten ja äidinkielen koe uudistettiin perusteellisesti viisi vuotta sitten. Uusi koejärjestelmä on tuskin sisäänajettu, kun sitä ollaan taas uudistamassa.
Hallitus haluaa, että ylioppilastutkinnossa mitataan nykyistä paremmin oppilaan yleissivistystä, tiedonhankintataitoa ja kykyä arvioida tiedon pätevyyttä. Halu kertoo siitä, että hallitus ei tunne nykyistä koetta. Herrojen hallituksessa ja OKM:ssä kannattaisi lukea artikkelikokoelma Lukiolaisten äidinkieli. Suomen- ja ruotsinkielisten lukioiden opiskelijoiden tekstimaisemat ja kirjoitustaitojen arviointi (toimittaneet Anneli Kauppinen, Hanna Lehti-Eklund, Henna Makkonen-Craig, Riitta Juvonen, 2011). Siinä osoitetaan, että vuonna 2007 uudistettu äidinkielen koe mittaa monipuolisesti tietoja, taitoja, yleissivistystä ja ns. kypsyyttä (eli suhteellisuudentajua ja tiedon arviointia).
Luonnollisen kaltaiseen tiedon hankinnan ja käytön arviointiin päästäisiin parhaiten sellaisessa kokeessa, jossa kokelaalla olisi käytettävissään kaikki haluamansa lähdekirjallisuus ja Internet. Sellaiseen taas ei ole resursseja.
Alan ymmärtää, miksi päättäjiä sanotaan päättäjiksi: he nimenomaan päättävät, vailla riittävää tietoa, asiantuntijoista piittaamatta, seurauksista välittämättä. Ei taitaisi tulla kiitettävää arvosanaa nykyisessä äidinkielen kokeessa.
Palaa otsikoihin | 18 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 11.7.2013
Jos joku uskoo voivansa mitata yleissivistystä, hän parhaimmillaankin mittaa vain sitä, miten hyvin joku tietää samoja asioita kuin hän itse. Sen mittaaminen, miten jokin koe muka mittaa yleissivistystä, on mikäli mahdollista vieläkin subjektiivisempaa.
"Yleissivistys" on pelkkä iskusana, kun se esitetään koulutukseen kohdistuvana vaatimuksena. Kannattaa raaputtaa pintaa ja katsoa, mitä sen varjolla kulloinkin vaaditaan.
Kypsyyden mittaaminen on vielä absurdimpaa. Kerro minulle, miten haluat mitata ihmisten kypsyyttä, niin minä kerron sinulle, miten haluat hallita ihmisiä.
Sivistystä (yleis- ja erikoissivistystä) palvelisi tässä asiassa eniten se, että ylioppilastutkinto lakkautettaisiin. Silloin lukiossa voisi edes jossain määrin keskittyä sivistymiseen eikä tutkintoon valmistautumiseen.
Ylioppilastutkinto rakennettiin alkujaan yliopiston (Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston) pääsykokeeksi. Jotkin oppilaitokset vielä ottavat sen jossain määrin huomioon valinnoissaan, mutta on kyseenalaista, onko tästä mitään hyötyä. Ainakaan suhteessa ylioppilastutkinnon taloudellisiin ja henkisiin kustannuksiin.
Ylioppilasjuhlat ovat tärkeitä, mutta niiden tilalle voitaisiin varmaan kehittää jokin muu, tasa-arvoisempi aikuistumisriitti.
Kun ministerit, kansanedustajat, puoluejohtajat, poliittiset ja epäpoliittiset avustajat ynnä muut keväällä jahnasivat viikkosotalla Säätytalossa, luulin, että siellä käydään keskustelua kansakunnan tulevaisuudesta ja puhutaan politiikkaa. Kaikkea vielä.
Nyt on käynyt ilmi, että siellä on ollut aikaa jaaritella kaiken maailman pikkuseikoista, kuten ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeesta, josta jaarittelijoilla ei ole ollut minkäänlaista käsitystä. Eivät he liioin Säätytalo-hekumassaan ole vaivautuneet ottamaan asiasta selvää. Puistattavaa.
Ei hallitusohjelmiin saa kaiken maailman asioita kirjoitella. Yksi liuska pitäisi riittää. Siinä sanotaan, otetaanko rikkailta ja annetaan köyhille vai päinvastoin. Muu on arkipäivän politiikkaa, josta sitten jahnattakoon hallitustyön edetessä.
Tietoa nykyisestä kokeesta "neuvottelijoilla" ei ole ollut, joten lienee ollut helppoa sopia sen "uudistamisesta".
Nykyinen hallitus taitaa tehdä uudistamisten ennätyksen, niin aktiivisesti ja asiantuntijoista piittaamatta se toimii.
Kiitän Erkki Lyytikäistä kommentista. Tiedän sanotun Lyytikäisen olevan kokeneen kielimien ja ylioppilastutkintolautakunna pitkäaikaisen sensorin. Opetusministeri Jukka Gustafsson ja hänen erityisavustajansa Aleksi Kaleniuksen olisi sopinut kysyä ajantasaista neuvoa vaikkapa juuri Lyytikäiseltä.
Ja vielä hämmentyneempi olen kaiken asiantuntemuksen välinpitämättömästä ohittamisesta tässä uuistusjupakassa.
Olen ollut taustavaikuttajana ja yritän saa´a kollegojeni kanssa ääntä kuuluviin yleisönosastossa. Tulkaa tai menkää tekin metiaan huutelemaan - ei täällä varmaan ketään ainakaan ketään ministeriön immeistä käy lukemassa teijän jutteluita.
Seuraavat vaihtoehdot ovat kumpikin ”oikein”, mutta kysyn, kumman niistä blogin lukijat asettaisivat etusijalle:
A. Tiedän sanotun Lyytikäisen olevan kokeneen kielimiehen ja ylioppilastutkintolautakunnan pitkäaikaisen sensorin.
B. Tiedän sanotun Lyytikäisen olevan kokenut kielimies ja ylioppilastutkintolautakunnan pitkäaikainen sensori.
Arvoisat vastaukset tälle palstalle. Kiitos!
Briljeerasin tuolla fundamentalistisella muotoilulla.
Aiemmin suositeltu päätteellisyys tuntuu jo selvästi vanhahtavalta. Päätteettömyys lienee nykyisten suositustenkin mukainen.
Mutta miksi luoda tällaisia ongelmia? Kouluissa on vuosikymmenten ajan opetettu lauseenvastikkeiden käytön olevan erityisen hienoa ja tyylikästä. Yhteinen kansa ei ole oppinut käyttämään niitä ainakaan oikein, eikä tilanne todellakaan ole parantunut peruskoulun myötä. Olisi jo aika panna lauseenvastikkeet hyllylle, otettaviksi käyttöön hyvin harkitusti jos lainkaan.
Selvällä suomella sanottuna asia olisi ollut: ”Tiedän, että Lyytikäinen on kokenut kielimies ja ylioppilastutkintolautakunnan pitkäaikainen sensori.”
Sitävastoin nyt kiinnostaisi tietää, ovatko tällä palstalla esiintyvät Erkit sama henkilö vai kaksi eri ihmistä. (Mehän tiedämme, että netissä on helppo esiintyä eri nimimerkeillä, vaikka olisi koira, vai miten se meni?)
Kyllä täällä on esiintynyt vähintään kaksi eri Erkkiä. Lisäsin tuon ”ekan” nimimerkkini perään, kun mielestäni olin ensimmäisenä esiintynyt täällä Erkkinä.
Mutta itse asiasta. Tietääköhän jokainen, kumpi mainituista predikatiivin muodoista on nykykäytännön mukainen ja kumpi vanhanaikainen? Ainakin eräs vanhan käytännön sisäistänyt professori palautti taannoin vastaavan muodon entiselleen tekstissään, vaikka olin kielentarkastajana muuttanut sen nykykäytännön mukaiseksi.
Eikö OKM:n aikeesta ole mitään sanottavaa?
Mitä "ammuvainaan aikuiseen" tulee, en tiedä onko se jossain päin käytössä sanontana. Itse kyllä käytän sitä silloin, kun tulee puhe ammuvainaan aikuisista asioista.
Kun Googlasin sanoilla OKM ylioppilastutkinto, tulosten kärjessä oli mm. opetusministerin puhe vuodelta 2004. Ilmeisesti uusia vaatimuksia tai suunnitelmia ei ole tiedotettu ainakaan kovin selvästi ja näkyvästi.
Joten kun kritisoidaan tai haukutaan tai kauhistellaan jotain, olisi hyvä sanoa, _mihin_ moitteet kohdistuvat. URL olis kiva, tai sitten muu viite jolla pääsee lukemaan, mitä kritiikin kohde oikeastaan on sanonut tai tehnyt.