Lasse Koskela
Pieneen suomalaisporukkaan syntyi kymmenessä kesässä ilmeikäs mutta erittäin paikallinen puheenparsi: ”Siitä retraittimesonin jälkeen oikealle.” ”Ouistrehamiin pääsee lähtemällä periferikiltä sairaalan liittymästä ulos.” ”Nähdään kusibaarissa kahdelta.” ”Mennäänkö hevosmiesten baariin syömään?”
Etymologiansa kullakin. ”Saksalaisten talo” oli Divesjoen varressa, eivätkä sitä kai saksalaiset omistaneet. Se ja sen pihapiiri olivat vain niin geometrisen suoraviivaisesti hoidettuja, että joku porukasta päätteli sen olevan saksalaisomisteinen. ”Paduaan vaarin neumatikki” taas oli rengasliike. Siellä opin sen, että konteksti ei aina auta.
Ei auta konteksti aina. Jo menomatkalla huomasin Saksassa, että automme vasemmassa eturenkaassa oli palkeenkieli. Otin riskin ja ajoimme Normandiaan Paduaan vaarin neumatikkiin. Kaksi uutta rengasta, sillä pidin itsestään selvänä, että samalla akselilla olevat renkaat ovat samanlaiset – hyvä periaate kyllä.
Paduaan vaarin askarrellessa kysyin jotenkin että ”eskö vy balansee ossii”. Että kai te tasapainotatte ne kanssa. Vaari ei ymmärtänyt, ei millään vaikka näytin käsillä monenlaista vaakakuviota. Paremmin ranskaa taitava matkakumppani riensi apuun ja opasti verbinvalinnassa: pitää käyttää verbiä ekilibr.
Ekilibr auttoi. Vaari ymmärsi. Minä katkeroiduin. Väitin, että verbi balansee on taatusti käytössä myös ranskassa, latinan peruina sen on pakko olla ihan tuttu.
Mentiin kotiin ja katsottiin sanakirjasta. Juu, verbi balansee tarkoittaa tasapainottamista, mutta vain abstrakteista asioista puhuttaessa. Jos kyse on konkreettisesta asiasta – kuten autonrenkaista – täytyy käyttää sitä ekilibreä.
Se konteksti. Auto nostettuna ilmaan, eturenkaat poistettu. Uusia valmistellaan paikoilleen laitettavaksi. Eikö edes tässä kontekstissa balansee tulisi ymmärretyksi? No kun ei, näköjään.
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 11.7.2013
Opetus: sanoilla on kuin onkin myös kieiyhteisön sopimat vakiintuneet merkityksensä, jotka estävät ikävästi merkitysten syntymisen aina ja vain kontekstin perusteella.
Ei mutta navetta tuli, pitää hypätä kyytiin!
Juuri semmoinen kokemus minulla Normandian syvästä maaseudusta on: ei siellä ole totuttu kuulemaan vierasta kieltä tai solkkaavaa ranskaaa sitten saksalaismiehityksen - eikä sitä saksaa vallankaan kannata ottaa avuksi, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Tästä saksalaisuudesta esimerkki. Esaanssi oli loppumassa ja menimme tankkaamaan suomalaisin rekisterikilvin varustettua autoamme yöasemalle. Ajoin pumpun viereen ja tartuin letkuun. Kaiuttimesta kajahti tuohtunut ranskalaispuhe, joka kertoi että et jumalauta koske siihen pumppuun ennen kuin olet maksanut.
Saapastelin luukulle ja annoin suomalaisen luottokortin. Mösjöö komprandi ja parahti anteeksipyyntöihin; hän oli luullut meitä saksalaisiksi - siitä syystä karkea kieli. Heitin silmissään kun suomalainen rekisterilaatta muistuttaa saksalaista, eikä edestä katsoen automme kansallisuustunnus FIN näkynyt. Tämä tapahtui siihen aikaan kun EU-laattoja ei ollut ja autoissa oli kansallisuustunnukset.