Lasse Koskela
Tästä on varmaan kirjoitettu aiemminkin, mutta eipä näytä menneen perille. Miten pitäisi laulaa Maamme-laulun toinen säe ”soi, sana kultainen!”? Tämä suomennos Paavo Cajanderin; se tosin perustuu paljossa Julius Krohnin suomennokseen.
Otto Manninen suomennoksena toinen säe näyttää tällaiselta: ”soi, sana kallis, soi!” Uusin Maamme-laulun suomennos on Juhani Lindholmin. Hänen versionsa kuuluu näin: ”soi, sana kaunoinen!”
Näissä suomennoksissa verbistä ”soida” käytetään imperatiivia eli käskymuotoa. Sitä korostavat verbin jälkeen laitettu pilkku sekä säkeen lopun huutomerkki. Runebergin alkuperäisessä tekstissä on samoin selvä imperatiivi: Ljud högt, o dyra ord!
Maamme-laulun toinen säe siis kuuluisi laulaa niin, että imperatiivi kuuluu: ”sois sana kultainen”, ei siis ”soi sana kultainen”. Meinaan kun se ei vielä Runebergin aikana soi mutta olis paree että kohrakkoin rupeis soimaan.
HIFK:lla on nyt kaksi voittoa Bluesista. Vähintään kaksi ottelua on siten tiedossa. Saatan olla vielä katsomossa. Toivon kuulevani Maamme-laulun asianmukaisesti laulettuna. Tämä toive koskee myös Lilli Paasikiveä.
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 11.7.2013
Mutta miten tuo sääntö pelittänee laulaessa? Siitäpä olisi kiva kuulla lauluntuntijoiden mielipiteitä. Muuttuuko esimerkiksi rytmi jotenkin sopimattomaksi, jos rajageminaatio lauletaan niin kuin se puhutaan?
Toinen juttu on sitten se, että jäännöslopuke ja rajageminaatio on kaiketi muotoryhmittäin heikkenevä ja eräistä murteista jo puuttuva piirre, joskin imperatiivissa se on ainakin yleiskielisessä ääntämyksessä yhä vahva.
Toinen rapakon takaa matkittu kiekkokummajainen on viimetalvisen Talviklassikon suoraan englannista käännetty nimi. Miten jokin tapahtuma voi olla klassikko jo syntyessään? NHL:n Winter Classic -nimen "classic" viitannee vanhan ajan ulkoilmakiekkoiluun eli klassiseen jääkiekkoon. Sen sijaan "klassikko" kuulostaa tässä mielessä (ja joka tapauksessa) väärältä ystävältä.
On niissä otteluissa muttakin ihmeteltävä, kuten vähäpukeiset nuoret tytöt vääntelemässä itseään katsomon portaikossa.
Mitä mieltä olette, jos Kotka-Lappeenranta-akselilla lauletaan Maamme-laulua, saako silloin laulaa "soi, sana kultainen" ilman rajageminaatiota?
Mutta edelleen odottaisin lauluntuntijoiden näkemystä siitä, voivatko kielen prosodiset piirteet (kesto, paino, intonaatio) toteutua laulussa samalla tavalla kuin puheessa.
Miten on?